Inlägg



Huokuna Pekka, kirkkoneuvos

Rubrik:
Ändring av kyrkolagen, kyrkoordningen och kyrkostyrelsens reglemente för utveckling av kyrkans personal- och ekonomiförvaltning (Kyrkostyrelsens framställning 2/2010)

Plenum:
Måndagen den 3 maj 2010 kl. 12.45

Text:
Herra arkkipiispa, hyvät edustajat. Haluan ihan pari asiaa ottaa esille tähän hankkeeseen liittyen. Tässä on puhuttu useassakin puheenvuorossa sopimuspohjaisesta yhteistyöstä ja sen merkityksestä. Siinä on ollut hyviä ajatuksia ja tärkeitä näkökulmia siitä, kuinka seurakuntien tulisi omaehtoisesti pohtia omaa toimintaansa ja pyrkiä saamaan etuja yhteistyöllä. Minulla on ollut mahdollisuus olla mukana hankkeessa, jossa rakennetaan sopimuspohjaista yhteistyötä. Olen huomannut, kun sitä olen jonkun verran tutkinutkin, että on ainakin kaksi asiaa, jotka ovat edellytyksenä onnistuneelle yhteistyölle, oli se sopimuspohjaista tai ei. Ensimmäinen on se, että molempien osapuolien, tai jos on useampi osapuoli, kaikkien täytyy saada jotakin etua tästä. Tätä kutsutaan niin sanotuksi "win win" -periaatteeksi. Tiedän, että aika monessa hankkeessa ei ole ollut aivan yksinkertaista löytää niitä mahdollisuuksia, joilla usein taloudellisesti tai muuten toiminnaltaan eri suuret yhteistyökumppanit voivat molemmat aidosti hyötyä hankkeesta. Se on vaatinut neuvotteluja, pohdiskeluja ja aikaa. Toinen seikka, joka tarvitaan yhteistyön menestykseen, on luottamus. Luottamusta voi rakentaa, sen eteen voi toimia, mutta sekin vaatii aikaa. Uskon, että osaltaan sen takia meillä kirkossa ei ole kovin paljon suuria yhteistyöhankkeita sopimuspohjaisesti saatu toteutettua, että ne vievät aikaa ja vaativat vaivannäköä. Ajattelen sitä hanketta, jossa itse olen saanut olla mukana, jälkeenpäin ajateltuna tuntuu yllättävältä, kuinka monta vuotta on mennyt sinänsä järkevän, hyvän yhteistyön käynnistämiseen siinäkin tilanteessa, jossa seurakunnat ovat pääsääntöisesti olleet hyvin myönteisesti siihen suhtautuvia. Jos ajatellaan näitä taloushallinnon kysymyksiä ja henkilöstöhallintoa, josta nyt tässä hankkeessa on kysymys, pahoin pelkään, että sopimuspohjaisessa yhteistyössä, on suuri ongelma se, että sitä aikaa ei taida enää paljon olla. Kysymys on yksinkertaisesti niin suurista toiminnan volyymeista, että vaikka kaikki yksissä tuumin haluaisivat hyvää sopimusyhteistyötä lähteä toteuttamaan, siihen ei aika riittäisi. Sitä paitsi sekään ei tapahdu ilmaiseksi, eikä yksinkertaisesti muutenkaan. Sen tähden mielestäni järkevintä seurakuntien henkilöstö- ja taloudenhallinnon tulevaisuuden turvaamiseksi on lähteä rakentamaan HeTaa. Toinen asia sopimuspohjaisesta yhteistyöstä on sanottava ja se on se, että vaikka HeTa toteutetaankin, niin sopimuspohjaiselle yhteistyöllä tässä maassa ja sen seurakunnissa tulee olemaan tarvetta. Seurakunnat eivät ole sitä varten, että ne hoitavat henkilöstö- ja taloushallintoa, vaan sitä varten, että Jumalan sanaa pidettäisiin esillä ja kristillistä elämäntapaa tuettaisiin. Se on seurakuntien varsinainen tehtävä ja siinä tehtävässä tarvitaan sopimuspohjaista yhteistyötä ja kaikkea muutakin yhteistyötä, jotta voidaan pitää mielessä, mikä on kirkon varsinainen ja tärkein tehtävä.

Vielä eräs näkökulma siihen sinänsä hyvään kysymykseen, minkä takia keskushallinto ei sitten ole tällaista hanketta laittanut käyntiin jo aikaa sitten. Itse asiassa meidän on hyvä muistaa, että tekniset valmiudet tällaisen hankkeen toteuttamiseen eivät ole olleet olemassa vielä kovinkaan montaa vuotta.


Tillbaka