Inlägg



Huttunen Jukka, edustaja

Rubrik:
Revidering av bestämmelserna om val av kyrkoherde i kyrkolagen, kyrkoordningen och valordningen för kyrkan, lagutskottets betänkande 5/2011 om kyrkostyrelsens framställning 6/2011 - Första behandlingen

Plenum:
Tisdagen den 8 november 2011 kl. 12.30

Text:
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät edustajatoverit. En voi välttyä ehkä viimeistä kertaa kirkolliskokouksen puhujapöntössä puhuessani siltä ajatukselta, että takkia lähdettiin tekemään ja tuluskukkaro tuli. Kun tarkastelen tätä kirkkoherran vaalitapaa koskevan keskustelun sitä vaihetta, jossa itse olen ollut aktiivisesti mukana, joudun toteamaan, ettei vuodelta 2006 olevan aloitteemme, mikä siis on eräs tämänkin keskustelun vaihe, tuon aloitteemme keskeisistä aikeista ja niiden takana olevista perusteita ole juurikaan jäljellä enää tässä esityksessä, jota nyt tänään käsittelemme. Tuon viime kirkolliskokouskauden edustaja-aloitteen, jossa oli yli kymmenen allekirjoittajaa, jonka allekirjoittaja tässäkin salissa vielä on, keskeinen aie oli vahvistaa tai ainakin antaa mahdollisuus seurakuntien johtamisen vahvistamiselle. Siis johtamisen vahvistamiselle. Siihen meidän mielestämme, jotka tuon aloitteen teimme, tarvittiin rekrytoinnin perinpohjaista muutosta. Se oli siis se takki, joka tilattiin.

Entä sitten tuluskukkaro. Monien vaiheiden jälkeen olemme tilanteessa, jossa uudistus kutistuukin siihen, että halutessaan seurakunnan toimielin voi esittää välittömän vaalin muuttamista välilliseksi. Siis toimielin esittää että ei annetakaan nyt sille kansalle, jonka ikiaikaisiin oikeuksiin kirkkoherran valinta on kuulunut, oikeutta äänestää kirkkoherraansa. Kirkkohallituksen esityshän oli niin kuin lakivaliokunnan puheenjohtaja äsken referoi, että pääsääntönä olisi toimielimen suorittama vaali, joka voidaan toimittaa toimielimen tuomiokapitulille osoittamasta pyynnöstä ja sen päätöksen jälkeen myös kansanvaalina. Siis pieni porukka pyytää avuksi kansaa. Nyt lakivaliokunta esittää, että pieni porukka pyytää avuksi tuomiokapitulia, jotta se voisi itse kansan sijasta toimittaa vaalin. Kysyn teiltä, kuinka moni uskoo tämän mahdollisen lain tulevan kovin runsaaseen käyttöön. Lakivaliokunnan ehdotuksen keskeiset ongelmat ovat mielestäni siinä, että ensiksi se sinänsä laillisesti hoidetun prosessin seurauksena jättää varsin kummallisen, jopa pahan maun suuhun kirkkoherranvaalissa. Se, että toimielin suorittaa vaalin, on mielestäni tietenkin hyvä asia, mutta että se joutuu vallan laillisesti kaappaamaan kansalta, tuntuu varsin epämiellyttävältä.

En voi välttyä monien meidän nuoruuden trauman tunnelmilta. 1970-luvulla tasavaltamme presidenttikin valittiin sinänsä laillisesti poikkeuslailla, mutta jälkimaku oli karvas ja osin vieläkin vaikuttava meidän kansallisessa demokratiassamme. Toinen lakivaliokunnan esityksen ongelma on siinä, että se juuri tai se todennäköisesti äsken mainituista syistä johtuen nostaa siis tuon välillisen vaalin käytön riman niin korkealle, etten usko kovinkaan monen seurakunnan menetelmää tulevaisuudessa käyttävän. Siis tuluskukkaro jäi käteen, tai ainakin sen nauhat. Minusta meidän kirkon lakia säätävän kirkolliskokouksen on valittava välillinen vaali ensisijaiseksi. Seurakunnat sitten voivat, aivan kuten kirkkohallitus esitti, itse päättää kutsutaanko rekrytointiin kansa suoraan mukaan ja pyydetään sitä asiaa tuomiokapitulilta. Mielestäni perusvaikeutemme ovatkin tässäkin asiassa, siis tässäkin asiassa aivan muualla. Emme suostu riittävän rohkeasti kurkistamaan tulevaisuuteen. Emme suostu tarkastelemaan edessä olevia kysymyksiä aivan niin kuin silmästä silmään ja realistisesti. Siellä me varmuudella näemme nykyistä suurempia, hyvin paljonkin suurempia seurakuntia. Siellä tulevaisuudessa näkyy valtavan suuria toiminnallisia haasteita kirkolle, joka on tottunut elämään aika rauhallisesti pääasiassa maaseudulla ja kaupungeissakin kohtuullisen ikään kuin staattisessa tilassa. Siellä näkyy valtavan suuria toiminnallisia haasteita, jotka nyt jo ovat suurten kaupunkien seurakuntien keskeistä todellisuutta ja joka varmasti valuu ajan myötä myös maaseudulle. Siellä tulevaisuudessa näkyy entistä suurempi tarve jämerälle, näkemykselliselle ja maltilliselle johtajuudelle. Kyllä siellä tulevaisuudessa minunkin silmälasieni läpi näkyy hyviä seurakuntien johtajia vaalitavasta riippumatta. Kyllä mahdollisuus toisenlaiseenkin johtamistodellisuuteen ja rekrytointiin sieltä tulevaisuudesta aika vahvasti kurkistaa. Järjestelmät eivät takaa mitään, mutta oikein rakennettuina ja oikein käytettyinä ne mahdollistavat mahdollisimman hyvän, etten sanoisi sen parhaan lopputuloksen myös rekrytointiasioissa. Nämä ovat mielestäni niitä keskeisiä ongelmia, mutta voisin sanoa, että monissa kysymyksissä voisimme puhua tästä rohkeuden puutteesta tässä salissa.

Hyvät edustajatoverit, haluan vielä kiinnittää huomion muutamaan yksityiskohtaan lakivaliokunnan esityksessä. Edustaja Pyhäjärven hyvin selostama pyrkimys välittömän vaalin prosessin nopeuttamiseen on oikea ja sinänsä kannatettava, mutta kyllä minun on pakko kysyä sekä virkaa hakeneiden oikeusturvan että ennen muuta seurakuntien todellisuuden kannalta, onko nopeuttaminen jättämällä vaaliehdotuksen muutoksenhaku pois ja siirtämällä se koko vaalin jälkeisen muutoksenhaun yhteyteen, aivan loppuun asti mietitty. Siis siirtämällä keskeisin tämän hetken muutoshakukysymys sieltä alkuvaiheesta koko sen nykyisen pitkän prosessin loppuvaiheeseen sitä varten, että se lyhenisi noin kahdella tai kolmella kuukaudella, onko se loppuun asti mietitty. Pahimmillaan seurakunnan riemua uudesta kirkkoherrasta tuleekin varjostamaan sellainen valitusprosessi, jossa valittajana on hakija, joka ei ole ollut enää itse varsinaisessa vaalissa mukana, siis joka ei ole saanut sitä vaalisijaa, jonka perusteella hän olisi voinut lopullisessa vaalissa olla mukana. Vaaliehdotukseen liittyvät valitusprosessit ovat ikäviä, mutta ne muuttuvat vain ikävimmiksi, jos niitä säilötään prosessin loppuun. Lisäksi minun mielestä emme voi ajatella myöskään kirkkoherran viran hakijoiden oikeusturvaa ihan noin ikään kuin käytännöllisen kevyesti niin kuin edustaja Pyhäjärvi tuossa sanoi. Edustaja Pyhäjärvi oikeastaan tunnusti sen, että tällä toimella valituskynnys nousee ja totta kai me ajattelemme seurakunnan rauhan kannalta, että onpa hyvä, kun kukaan ei mistään valita. Mutta mitä tapahtuu silloin, jos on perusteltu aihe hakea muutosta vaaliehdotukseen, ei vain siihen, olenko nyt kolmannella vai toisella vaalisijalla, vaan siihen, saanko edes sen kolmannen vaalisijan. On aivan selvä juttu, että valittajasta, joka sen kauniin, hienon kukitetun kirkkoherran jälkeen päättäkin tehdä valituksen, että en saanut vaalisijaakaan tässä vaalissa, hänestä tulee paha poika tai paha tyttö, ja silloin se merkitsee käytännössä sitä, että oikeusturvaa tietyllä tavalla tällä kynnyksellä heikennetään. Kynnyksen nostamisella oikeusturvaa heikennetään. Nyt tulee se positiivisin puoli lakivaliokunnalle, jos ette huomaa sitä. Lakivaliokunnan kanta ylimääräisiin vaalisijoihin on erittäin hyvä ja perusteltu, kiitos siitä. Sen perään liitettyä ajatusta varsinaisten vaalisijojen mahdollisesta lisäämisestä lakivaliokunta ei sen sijaan oikeastaan perustele millään tavalla, mutta ei toki myöskään sitä tässä ehdotuksessa esitäkään. Takkia siis haettiin. Takin teossa räätäleitä on tässä salissa paljon, ei siis vain lakivaliokunnassa. En halua tätä kaataa lakivaliokunnan niskoille. En halua heitä osoittaa sormella, kun he esittävät poliittisesti korrektina mahdollisuutena hyväksyttäväksi tuluskukkaron saamista takin sijaan. Olen erittäin hämmentynyt enkä vielä tiedä ensinnäkään sitä, että tulenko tekemään, koska tämä poliittinen korrektius on ollut tuolla käytäväkeskusteluissa niin vahvasti esillä, tulenko tekemään yksityiskohtaisessa käsittelyssä muutosehdotuksia, koska muutosehdotus oikeastaan olisi tässä tapauksessa raukeamaan jättäminen. Enkä varsinkaan tiedä sitä, että mitä sitten lopullisessa äänestyksessä tulen painamaan. Olen siis kaikille vaikutuksille altis eli toivon hyviä puheenvuoroja tästä eteenpäin.


Tillbaka