Inlägg



Uusitalo Reetta, edustaja

Rubrik:
Partnerskapslagens följder för kyrkan; biskopsmötets utredning för kyrkomötet (Biskopmötets framställning 2/2010)

Plenum:
Måndagen den 3 maj 2010 kl. 12.45

Text:
Kunnioitettu arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. Aluksi sanon, että avioliitto on Jumalan asettama miehen ja naisen välinen liitto ja kirkon tulee tukea yhä enemmän avioliittoa, nimenomaan perheiden pysyvyyttä - siis uskollisuutta - ja lasten ja nuorten perusturvallisuutta. Se on lähtökohta. Sitten tästä selvityksestä: Piispainkokouksen selvitys on perusteellinen, kiitos siitä. Se käsittää kirkon aiemmat kannanotot hallinnosta, sekä erityisesti Raamatun sanoman ja tulkinnan erilaisista vaikeuksista ja näkökulmista. Se käsittää myös luterilaisuuden erityisiä korostuksia etiikasta. Siinä korostuu nimenomaan kultainen sääntö: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Kysymyksiä jää kuitenkin aika paljon. Kuinka sovellan tätä kultaista sääntöä sellaiselle alueelle tai ihmiseen, jonka käsitykset, arvot ja omatunto ovat aivan erilaisia kuin minun? Seksuaalisuus on alue, jolla tunteet ja odotukset ovat väkevimmillään. Homoseksuaalinen suuntautuminen on kovin monitekijäinen. Lääkärinä käsitän, että se on myös vahvuudeltaan eri yksilöillä hyvin erilaista. On vain 2 % sellaisia, jotka voidaan luokitella vahvasti homoseksuaaleiksi, mutta meissä kaikissa on myös niitä piirteitä. Taipumus homoseksuaalisuuteen on saatu syntymässä tai sitten se on varhaisvuosina kehittynyttä. Käsitykset näistä korostuksista tietysti ovat hyvin erilaisia. He eivät voi valinnoillansa vaikuttaa siihen, että ovat syntyneet homoseksuaaliksi. Raamattu edellyttää, että ihminen kykenee itse valitsemaan sukupuolisen suuntautumisensa. Entä jos se on jo määräytynyt siinä raskauden vaiheessa, jolloin sukupuoli määräytyy, äidin mahdollisista virheistä, lääkkeistä tai toimista. Kun meillä kaikilla kuitenkin on tarve tulla hyväksytyksi omana itsenämme, sellaisena kuin meidät on luotu, suurin haaste mielestäni seurakunnissa on tässä asiassa hyväksyä erilaiset ihmiset seurakuntiimme. Ei niinkään näissä pienissä toimenpiteissä joita nyt käsitellään. Psalmi 139 tarjoaa sen, miten näen syntyvän ihmisen. "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä." Vain hyväksymällä erilaiset poikkeavuudet seurakuntiemme yhteyteen, avoimesti rukoillen yhtä hyvin meidän ns. heteroiden kuin homojen parisuhteiden puolesta, saatamme mahdollisesti hoitaa myös niin sanottua eheytymistä tasapainoiseen heteroseksuaalisuuteen, kuten esimerkiksi Aslan-ryhmässä tehdään, jos homoseksuaalinen ihminen vapaaehtoisesti niin haluaa. Joka tapauksessa osa kristityistä homoseksuaaleista toivoo tukea identiteetilleen ja ratkaisulleen. Sen vuoksi tämä selvitys tarjoaa jotain, mikä on oikean suuntaista. Kannatan selvityksen neljättä kohtaa rukouksen mahdollisuudelle. Piispainkokous voi tarkemmin työstää ohjeistusta. Toivon kirkolliskokoukselta ymmärrystä näiden lähimmäisiemme pyynnöille ja ahdistukselle, mitä he ovat kauan tunteneet. Tunnen monta ns. homoseksuaalia ja se, mitä edustaja Kainulainen toi tähän keskusteluun, on aivan totta. Emme voi rukousta ja sielunhoitoa heiltä evätä. Ajattelen, että näin Kristuskin toimisi jos täällä nyt vaeltaisi. Tarjoamme näin eheyttävää armoa ja rakkautta tässä vaikeassa asiassa.


Tillbaka