Inlägg



Ojala Sami, edustaja

Rubrik:
Ändring av kyrkolagen, kyrkoordningen och kyrkostyrelsens reglemente för utveckling av kyrkans personal- och ekonomiförvaltning, lagutskottets betänkande 2/2010 om kyrkostyrelsens framställning 2/2010

Plenum:
Fredagen den 7 maj 2010 kl. 9.15

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Teille on sanottu "kirkkohallituksessa ei ole kuultu seurakuntien ääntä", totisesti, totisesti minä sanon teille, seurakunnissa ei ole kuunneltu kirkkohallituksen ääntä. Ja mitä eroa tällä on? Ajattelen, että on aika paljon luottamuksesta kysymys, kumman talousosaamiseen minä luotan enemmän, seurakuntien vai kirkkohallituksen, niin luotan kyllä kirkkohallituksen talousosaamiseen. Minulla on yksi esimerkkiperustelu. Suomen kirkko on pullollaan seurakuntia, joissa kun pitäisi tehdä taloudellisesti järkeviä ratkaisuja, esimerkiksi säästää, niin otetaan perusjuustohöylä ja säästetään sitten kynistä ja kumeista ja ollaan rippileirillä yksi vuorokausi vähemmän aikaa, kun vaikka 30 työntekijästä yksi työntekijä jää eläkkeelle, niin mitäpä jos yritettäisiin pärjätä 29:llä siitä eteenpäin. Siellä olisi yht'äkkiä 40 000-50 000 euroa käytössä rahaa enemmän vuosittain. Kun näitä esimerkkejä on nähnyt paljon, niin ajattelen, että kirkkohallituksen talousosaamiseen on tästäkin näkökulmasta helppo luottaa. Lempiesimerkkini on suntiot ja vahtimestarit. 15 000 seurakuntalaisen seurakunnassa on kahdeksan vahtimestaria tai suntiota. Siellä joka päivä puunataan kaikki lattiat viimeisen päälle ja kun pastori tai nuorisotyönohjaaja tulee pitämään piiriä, niin siellä on suntio valmiina avaamassa oven ja sitten laittamassa sen oven lukkoon, kun tämä nuorisotyönohjaaja lähtee sieltä pois. Siinäkin olisi säästämisen paikka. Mitäpä jos olisi vain viisi suntiota ja niillä kolmen säästyneen suntion palkkarahoilla voisi silloin tällöin ulkopuolisen avun turvin siivota paikkoja ja luotettaisiin työntekijöiden kykyyn avata ovet ja laittaa ne lukkoon.

Sitten ajattelen inhimillisestä näkökulmasta, että mistä ne laskelmien erot tulevat, että kun seurakunnista tulee palautetta, noin puolet käsittääkseni antoivat sellaista palautetta, että nämä kirkkohallituksen tekemät laskelmat eivät pidä paikkaansa tai siinä on nyt jopa kirkkoneuvos Rantasen johdolla koetettu vääristellä näitä laskelmia ja ihan huvikseen Suomen parhaitten konsulttien avulla tehty laskelmia, niin itse asiassa ajattelen, että minun on vaikea epäillä kirkkoneuvos Rantasen motiiveja tässä, koska jos tämä Heta kaatuisi, ja me emme sitä hyväksyisi, niin kyllä hän siellä työtään jatkaisi ihan normaalisti, siinä ei ole hänellä mitään pelättävää, tottakai se harmittaisi. Seurakunnissa on hyvin paljon pelättävää, se on inhimillistä, tottakai. On paljon seurakuntia, joissa on yksi taloushallinnon ihminen, on seurakuntia, joissa on 2 tai 3 talousasioita hoitavaa työntekijää, niin nyt kun näitä lausuntoja on kysytty, niin ketkäpä niitä lausuntoja siellä on valmistellut, niin tottakai nämä talousasioista päättävät ja niistä vastaavat ihmiset. Se on täysin ymmärrettävää. Sekin on täysin ymmärrettävää, että jos tänään pääsen täältä kotiin ja menen kauppaan 2,5-vuotiaan pikkupoikani kanssa, niin se rupeaa kitisemään sen tikkarin perään ja riehuu siellä lattialla kassalla ja on ihan ymmärrettävää, että se sen tikkarinsa haluaa siitä ja minun täytyy isänä koettaa olla vahva ja sanoa, että et saa tikkukaramellia, vaikka minua ei ole viikkoon näkynyt. Kyllä me tässä nyt vähän tämmöisiä vanhempia ollaan. Me olemme päättäjiä ja meidän täytyisi uskaltaa rohjeta päättää.

Sitten minulla on vielä tämmöinen sivunäkökulma, että olen ollut kuulevinani täällä Hetaa vastustavilta sellaisia perusteluita, jotka eivät ehkä ole talousasioihin liittyviä perusteluita. Vaan on haettu kirkkolaista jos jonkinmoista juttua ja puhuttu seurakuntien itsemääräämisoikeudesta ja kaikesta muusta minun mielestäni turhanpäiväisestä, ei siis olla puhuttu rahasta. Tässä on kuitenkin viime kädessä kysymys rahasta. On erittäin helppo olla esimerkiksi edustaja Jauhiaisen kanssa samaa mieltä tulevaisuuden ajatuksesta ja tulevaisuudesta. Minun mielestäni tässä pitää katsoa kauemmas kuin viiden tai kymmenenkään vuoden päähän. Toivon todella, että ne teistä arvoisista kirkolliskokousedustajista, jotka epäröitte tai olette ehkä jopa lyöneet kantanne jollakin tavalla lukkoon, että Heta on huono asia ja sitä ei meille sovi ottaa, niin koettakaa nyt vielä vähän miettiä, muuttakaa vaikka mielipiteenne. Se olisi erittäin suotavaa, koska olisi kiva olla täällä 73-vuotiaana 40 vuoden päästä ja maksella jotain kohtuullista kirkollisveroa.


Tillbaka