Inlägg



Ansaharju Aulis, edustaja

Rubrik:
Möjligheten att inrätta personförsamlingar i den nya församlingsstrukturen, förvaltningsutskottets betänkande 1/2014 om ombudsinitiativ 4/2014

Plenum:
Onsdagen den 5 november 2014 kl. 9.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä edustajakollegat. Tämä mietintö perustelee, aikaisempien henkilöseurakunta-aloitteiden käsittelyihin viitaten, hyvin kattavasti sen, minkä takia nyt ei ole ainakaan hallinnolliselta kannalta järkevää poiketa parokiaaliperiaatteesta. Ei varsinkaan nyt, kun paikallisseurakuntien rakennemuutosta koskeva hanke on niinkin pitkällä kun se nyt on. Tämä on tavallaan ymmärrettävä ja odotettukin kanta. Tyytyväisyydellä panen merkille sen että aloitteeni varsinaisesta syystä, eli juuri tästä kysymyksestä jonka piispa Luomakin otti esiin, on käyty keskustelua. Kiitän piispa Luomaa oikein hyvästä analyysistä tämän asian ympärillä.

Aloitteen perusteeksi mainitsemani ongelma, se ei tietenkään näillä mietinnöillä poistu. Se on edelleen olemassa, ja jäänkin miettimään olisiko sittenkin hyvällä tahdolla löydettävissä jotakin keinoja joilla tätä ongelmaa voitaisiin lievittää. On totta, että tässäkin asiayhteydessä on aina yritettävä lähestyä sitä kirkon sanoman ytimestä käsin, mutta myöskin näitä laita-alueita tulee hoitaa. Eräs konkreettinen ehdotus siitä, miten tästä voitaisiin päästä jollakin tavalla eteenpäin, on se, että seurakunnissa voisi olla esimerkiksi kerran kuussa jumalanpalvelusmessu, sunnuntaipäivän messu, joka on toimitettu niin sanoakseni perinteisen virkakäsityksen pohjalta. En tiedä onko se liikaa pyydetty vai ei, mutta ainakin isommissa seurakunnissa joissa on samanaikaisesti jumalanpalvelus monessa eri kirkossa, voisi kerran kuussa jossakin kirkossa olla tällainen jumalanpalvelus. Voi olla, että nämä perinteisimmät kristityt voisivat silloin helpommin mennä kirkkoon. Tämä voisi avata tietä uuteen lähestymiseen ja lähentymiseen. Ehkäpä piispat ja kirkkoherrat voisivat ottaa tästä koppia ja miettiä sitä omilla alueillaan. Nimittäni asia on kuitenkin niin, että ellei mitään tehdä, niin tämä ongelma kyllä ajan mittaa ratkeaa itsestään. Pelkään, että se ratkeaa niin, että näitä ihmisiä jää enemmän ja enemmän pois kirkon toiminnasta. Tyytyväisenä panen myöskin merkille sen, että tässä tulevaisuudenselonteossa jota eilen käsiteltiin, on erittäinkin hyvin tunnistettu tämä kirkon sisäinen polarisaatio. En kertaa sitä tekstiä, mutta sivulla kaksikymmentäviisi on tämä ongelma hyvin tunnistettu. Lopuksi totean, että olen sitä mieltä että tällainen henkilöseurakuntiin perustava, joustava elementti kirkossamme on jatkossa välttämätöntä, jotta erilaiset näiden laita-alueiden mielipiteet ja vakaumukset voisivat olla yhdessä ja käsi kädessä kehittämässä tätä kirkkoa. Kiitos.


Tillbaka