Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. ”Mieluummin lähempänä viittä kuin kymmentä sivua” oli tulevaisuusvaliokunnan tavoitteena, kun ryhdyimme meille annettuun tehtävään laatia mietintö nelivuotiskertomuksesta Haastettu kirkko. Käsissänne on nyt seitsemäntoistasivuinen dokumentti. Se kertoo siitä, että kirkkomme elää murrosvaihetta, jonka kehitystä me emme kyenneet tiivistämään muutamaan sivuun. Mutta se kertoo myös siitä, että tulevaisuuden kysymykset ovat kirkollemme juuri nyt tärkeitä ja halusimme valiokuntana tarkastella niitä perusteellisesti. Tavoitteenamme oli kirkkohallituksen pyynnön mukaisesti arvioida nelivuotiskertomuksen pohjalta kirkon tulevaisuuden haasteita.

Valiokunta on kiteyttänyt keskeiset näkökohdat kuuteen asiakokonaisuuteen. Näistä ensimmäinen koskee jäsenyyttä. Kirkon ei pidä tyytyä nykyiseen jäsenkehitykseen vaan aktiivisesti työskennellä kasteiden ja kasteopetuksen lisäämiseksi, jäsenyyden vahvistamiseksi sekä uusien jäsenten saamiseksi. Kaste- ja lähetyskäsky on edelleen voimassa. Maassamme on lähes miljoona potentiaalista kirkon jäsentä, siis sellaisia ihmisiä, jotka tällä hetkellä eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Toinen asiakokonaisuus liittyy seurakuntatyöhön. Valiokunta painottaa ihmisen kokonaisvaltaista kohtaamista sekä eri työalojen raja-aitojen madaltamista. Eri ikäryhmien hyvinkin erilaiset tarpeet on otettava huomioon, mutta samalla on muistettava, että ihmistä ei voi viipaloida työaloihin. Kirkon erityistyömuotojen kokemusta kannattaa hyödyntää perusseurakuntatyössä. Diakoniaan panostava kirkko näyttäytyy vastakulttuurina nykyisessä menestystä korostavassa ympäristössä ja ajassa. Teot todistavat kristinuskon totuudesta. Seurakunnissa on rohkeasti etsittävä elävää jumalanpalvelusta, sillä jumalanpalveluksen tila on samalla seurakunnan hengellisen tilan ”ilmapuntari”. Raamatun tuntemuksen ja käytön eteen on tehtävä työtä.

Kolmas asiakokonaisuus liittyy kirkon suhteeseen yhteiskuntaan. Kirkko haluaa yhteiskunnan parasta ja osallistuu sen rakentamiseen. Valiokunnan mielestä parhaimmillaan se toteutuu silloin, kun julkinen valta suhtautuu kirkkoon ja sen pyrkimyksiin positiivisen uskonnonvapauden näkökulmasta. Suomalaisen koulujärjestelmän katsomusopetusmalli on toimiva ja kansainvälisesti arvostettu. Kunnollinen uskonnollinen yleissivistys on sekä kansalaistaito että yhteiskunnan etu.

Neljäs asiakokonaisuus koskee viestintää. Yhä useamman käsitys kirkosta muodostuu aiempaa vahvemmin julkisuuden ja median kautta. Siksi kirkon on pyrittävä proaktiiviseen, rohkeaan ja avoimeen vuorovaikutukseen. Vaikuttaminen mediassa on tärkeää ja siellä on tarvittaessa tuotava vahvasti ja terävästi esiin kirkon sanomaa sekä puolustettava positiivista uskonnonvapautta ja kirkon toimintaedellytyksiä.

Viides asiakokonaisuus käsittelee taloutta, henkilöstöä ja hallintoa. Strategisen keskustelun pääkysymys on, mihin voimavarat suunnataan. Valiokunnan keskeinen viesti on: Kapenevat taloudelliset resurssit johtavat keskittymään olennaiseen ja luopumaan siitä mikä ei ole aivan välttämätöntä, on kyse sitten kiinteistöistä, toiminnasta tai henkilöstöstä.

Tässä ja tämän asiakokonaisuuden yhteydessä valiokunta käsitteli myös itse nelivuotiskertomusta. Tämä on hyödyllinen työväline kirkon tulevaisuuden hahmottamiseen. Ajantasainen tieto eri työmuotojen sekä laajemminkin kirkollisen elämän muutoksista ja kertomuksen pohdintaosiot antavat pohjaa päätöksenteolle. Nelivuotiskertomus on synnyttänyt tervetullutta keskustelua kirkon tehtävästä ja sanomasta. Valiokunta yhtyy kertomuksessa esitettyyn käsitykseen siitä, että kirkkoon sitoutuminen on yhä vahvemmin katsomuksellinen ratkaisu ja että tämän vuoksi kirkossa on aiempaa vahvemmin keskityttävä juuri uskon kysymyksiin.

Valiokunta kiittää Kirkon tutkimuskeskusta ja kertomuksen laadintaan osallistuneita laajaa keskustelua herättäneestä selvityksestä. Niin kuin valiokunnan ponsiesityksistä näkyy, valiokunta esittää, että kirkkohallitus laatisi myös käynnissä olevasta nelivuotiskaudesta kertomuksen. Edelleen valiokunta esittää, että valiokunnan mietintö otettaisiin huomioon kirkon strategiaa ja tulevaisuusselontekoa laadittaessa sekä että asiasta keskusteltaisiin myös hiippakunnissa, vaikkapa hiippakuntavaltuustojen kokouksissa.

Hyvät edustajat. Valiokunnan mietinnön kuudes asiakokonaisuus käsittelee aikakäsitystä. Nelivuotiskertomuksen aineiston arvioinnin kannalta on tärkeää ottaa huomioon eri aikakäsitysten tuomat näkökulmat. Kirkko ei voi kaikilta osin vaikuttaa siihen kehitykseen, mikä sen toimintaympäristössä vaikuttaa, ja tässä mielessä tietyt reunaehdot on tunnustettava. Toisaalta kirkko on aktiivisesti kutsuttu elämään ja toimimaan tässä maailmassa, eikä passiivinen suhde tulevaisuuteen ole perusteltu puhumattakaan jonkinlaisesta pelokkaasta alistumisesta. Kirkolla on muuttumaton keskus, Kristus, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Siitä avautuu mahdollisuuksien ovi. Jumala on Kaikkivaltias Jumala. Siksi tulevaisuuskin on hänen. Ja siksi kirkon ei pidä puolustaa menneisyyttään, vaan rakentaa tulevaisuuttaan.

Tillbaka