Inlägg



Ojala Sami, edustaja

Rubrik:
Kyrkans centralfonds budget för 2009 och verksamhets- och ekonomiplan för 2009-2011 (Kyrkostyrelsens framställning 4/2008)

Plenum:
Måndagen den 3 november 2008 kl. 13.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tänään aamulla kirkolliskokouksen avajaisjumalanpalveluksessa mietin, että mitä on yhteisöllisyys. Olen tuossa hallintovaliokunnassa ja siellä on keskusteltu henkilöseurakunnista. Ajattelin että jos sellainen olisi mahdollista, niin olisin mielelläni mukana perustamassa kirkolliskokous-nimistä seurakuntaa johon voisin itsekin kuulua. Sen verran jykevää oli tuo virren veisuu ja muutenkin meno vaikutti sellaiselta. Ollakseni ihan rehellinen, niin se tuntui hyvältä yhteisöltä. Siellä oli ihan mukavaa. Miellyttävä jumalanpalvelus.

Meidän kirkossamme on yllättävän paljon yhteisöjä, mutta vielä sitä nykyistä enemmänkin me toivomme yhteisöllisyyttä kirkkomme toiminnassa. Olen kuullut muutaman kerran sanottavan, että yhteisöllisyys olisi jotenkin katoava luonnonvara ja se olisi vähenemässä. Tiedän että se ei pidä paikkaansa. Erityisesti internetissä on paljon yhteisöjä. Kysymys ei ole virtuaaliyhteisöistä eikä virtuaalitodellisuudesta, vaan kysymys on ihan oikeiden ihmisten välisistä oikeista yhteisöistä. Niitä on siellä pilvin pimein suomenkielellä kymmeniä tai satoja tuhansia. Niitä on aika vaikea laskea. Niissä yhteisöissä keskustellaan kirkolle tärkeistä asioista. Ja kirkon ydinkysymyksestä. Siellä puhutaan uskosta, Jumalasta, Jeesuksesta, elämästä, kuolemasta, taivaasta ja helvetistä. Ja meistä aniharva ottaa osaa siihen keskusteluun. Ja meidän kirkon työntekijöistä prosentuaalisesti varmasti vielä harvempi. Mukana olisi hyvä olla. Nythän on niin, että meidän kirkon mielipide tai luterilaisten kristittyjen mielipide ei kuulu niissä keskusteluissa millään tavalla. Internet on uudenlaisen yhteisöllisyyden paikka. Otan yhden esimerkin. Irc-galleria on yksi tällainen yhteisöllinen nettisivusto ja siellä on yli puoli miljoonaa rekisteröitynyttä kävijää. Joka päivä - siis jokaisena vuoden päivänä - heistä 370.000 kirjautuu sinne sisään ja kommentoi. Jokaisena päivänä. Jos olisin lukenut tuon kirkon tilastollisen vuosikirjan paremmin, niin ehkä tietäisin miten meidän kirkossamme käytännössä toteutuu tämä yhteisöllisyys ja paljonko osaa otetaan. Mutta ainakin tällä yhdellä nettisivustolla otetaan paljon keskusteluihin osaa. Esimerkkinä tässä aloitteessa, jota olen itse ollut mukana allekirjoittamassa, on otettu tiistai 23.9., jolloin Kauhajoella tapahtui tämä tragedia. Silloin klo 18.00 alkaen kirkkojemme ovet olivat auki kokonaisen tunnin. Helsingissä Laajasalon ja Roihuvuoren kahdessa kirkossa sen tunnin aikana vieraili yksi ihminen. Yhteensä. Se oli Laajasalon kirkossa. Roihuvuoreen ei ollut tungosta. Samaan aikaan oli yli 370.000 keskustelijaa, keski-iältään vajaa kaksikymppisiä, jotka keskustelivat yhdessä ainoassa keskustelussa yli kymmenen tuhannen rivin verran. Ja Irc-gallerian ylläpidon mukaan siellä ei tiettävästi ollut, ei kirkon eikä muunkaan tahon aikuisia nuorisotyön ammattilaisia mukana keskustelu. Nuoret keskustelivat tai nuoret aikuiset keskustelivat siellä ihan omillaan. Puivat tätä tapahtunutta ja surivat.

Kirkkohallituksessa on meneillä tämä Hengellinen elämä verkossa -hanke. Kannatan sitä lämpimästi. Suunta on oikea. Suunta on hidas, mutta se on oikea. Kouluttaminen on pitkällä tähtäimellä oikea tie. Tässä aloitteessa esitetyt kolme nuorisotyön ammattilaista eivät pelasta tätä tilannetta, mutta ovat alku. Ja ennen kaikkea heidän kokemuksensa kautta HEV-hankkeen myötä voitaisiin kouluttaa kirkon työntekijöitä. Miten me nyt voisimme sokeina taluttaa ketään. Miten me voisimme oikeasti kouluttaa ja opettaa yhtään ainoaa kirkon nuorisotyötä tekevää? Meillä ei ole mitään kokemusta. Yhdelläkään kirkon työntekijällä ei ole mitään kokemusta keskustelusta internet-yhteisössä.

Viitaten kirkkoneuvos Häkkisen puheenvuoroon, olen samaa mieltä että kirkkohallitus ei ole sitä varten että se tekisi seurakuntatyötä. Mutta itse ajattelen, että tämä vähäinen seurakuntatyön tekeminen, mitä tähän liittyisi, johtaisi siihen, että meillä olisi paremmat edellytykset ja mahdollisuudet kouluttaa uusia ammattilaisia jotta sitä keskustelua ja keskustelun ammattilaisia voisi olla myös seurakunnissa. Nämä kolme työntekijää, kolme keskustelijaa, voisivat kirjoittaa kokemuksestaan, toimia kouluttajina, jakaa kokemuksiaan. Ilman kokemuksia kokemuksia ei voi jakaa. Ja ikään kuin siunatuksi lopuksi ajattelen, että se ero mikä tällä keskustelulla on siihen mitä nyt jo tehdään, on suunnilleen saman kaltainen kuin esim. oppilaitostyö. Oppilaitostyöntekijät, koulutyöntekijät meidän kirkossamme, eivät järjestä seurakunnan tilaisuuksia vaan ovat seurakuntalaisten ja suomalaisten keskellä siellä missä he ovat. Nämä keskustelijat eivät perustelisi uusia keskustelupalstoja tai verkkoalustoja missä voitaisiin keskustella, vaan menisivät keskustelemaan sinne, missä ihmiset jo ovat. Siksi esitämme kunnioittavasti, että kirkolliskokous lisäisi kirkkohallituksen toiminnallisen osaston kasvatuksen- ja nuorisotyön yksikön budjettiin ensi vuodeksi 130.000 euroa internetissä käytävään keskusteluun tarvittavien kolmen nuorisotyön ammattilaisen palkkaukseen ja varaisi saman määrärahan vuosien 2010 ja 2011 budjetteihin. Kiitos.


Tillbaka