Inlägg



Junttila Risto, kansliapäällikkö

Rubrik:
Kyrkans centralfonds budget för 2008 och verksamhets- och ekonomiplan för 2008-2010 (Kyrkostyrelsens framställning 8/2007)

Plenum:
Måndagen den 5 november 2007 kl. 13.00

Text:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajat. Haluan muutaman sanan lyhyesti tästä Uuraisten hankkeesta sanoa. Kirkossa on matkailutyöstä keskusteltu yli 30 vuoden ajan. 1976 Viitasaarella pidettiin ensimmäinen ns. turistityötä koskeva seminaari, jossa kartoitettiin, mitä kokonaiskirkon olisi tehtävä laajenevan matkailun hyväksi. Sitä oli edeltänyt Kansan Raamattuseuran voimakas työ leirintäalueilla, lomailukohteissa ja myöhemmin ulkomaiden lomailukohteissa. Ja silloin Kansan Raamattuseura totesi, että heidän varansa eivät enää riitä siihen palvelutoimintaan, johon he olivat lähteneet liikkeelle. Tämän kokouksen jälkeen kirkossa pohdittiin 10 vuoden ajan, mikä on kokonaiskirkon rooli matkailijoiden palvelemisessa ja kirkollisen työn ulottamisessa matkailupalveluihin. 1986 kirkkohallitus asetti kolmen hengen työryhmän pohtimaan tätä kokonaisuutta ja samalla oli hyvin tietoinen siitä, että Lapin turistikeskusten kävijämäärät nousevat huikeasti. Samaan aikaan Pyhätunturilla Kansan Raamattuseura oli rakentanut omilla varoillaan Revontuli-kappelin, johon Kirkon keskusrahastosta ohjattiin rahaa tämän päivän summana 25.000 euroa. Seuraavana käytiin keskustelua keskeisestä Lapista, Saariselän alueesta, jonne myöskin paikallisten toimijoitten työn tuloksena syntyi kappeli, johon ei ole käytetty Kirkon keskusrahaston varoja. 1990-luvun puolenvälin jälkeen tämä kokonaisuus sai koko kirkossa erilaista pontta, jolloin oli myöskin kaksi erillistä työryhmää, jotka miettivät, miten kirkollinen työ voitaisiin ulottaa matkailijoiden pariin täällä koti-Suomessa. Sen seurauksena syntyi Kirkkopalvelujen toimesta Leville Marian kappeli, johon kirkolliskokous osoitti 450.000 euroa. Viimeisin kappeli on rakennettu Ylläkselle, jonne osoitettiin n. 500.000 kirkon varoja.

Koko tämän ajattelun keskeisenä rakenteena on ollut, että paikalliset seurakunnat - voidakseen huolehtia alueellaan olevien ihmisten sielunhoidosta, jumalanpalveluselämästä sillä tasolla, kuin se katsottiin tarkoituksenmukaiseksi - tarvitsivat tätä ja silloin syntyivät nämä kappelihankkeet. Uuraisten hanke poikkeaa tästä ajattelusta syvästi. Uuraisten seurakunnasta ei ole oltu yhteydessä Kirkkohallitukseen ennen kuin siinä vaiheessa, kun seurakunta itse oli jo aika paljon tehnyt. Kun sitten tarkastellaan tätä Lapin matkailijoitten keskuudessa tehtävää työtä, on tänä päivänä hyvä huomata, että tänä päivänä 300.000 - 400.000 ihmistä osallistuu näissä kappeleissa olevaan ohjelmaan. Niiden runkona ovat aina jumalanpalvelukset, kirkon pyhät toimitukset, musiikkitilaisuudet ja muut tapahtumat. Siis tällä hetkellä on perusteltua, että tätä toimintaa Kirkon keskusrahaston varoista tuetaan, mutta sen sijaan Uuraisten hankkeesta ei ole tällä hetkellä mitään tietoja, miten tämä tulevaisuudessa tulee toimimaan. Sen takia on aivan ymmärrettävää, että kirkkohallituksen esityksessä ei ole tähän hankkeeseen vielä osoitettu rahoja. Kun ensimmäisessä puheenvuorossa kiinnitettiin huomiota siihen, miksi Kirkkohallituksen yliarkkitehti ei ole ottanut tähän kantaa, mainitsen, että yliarkkitehdin tehtävä on ottaa kantaa vain niissä tapauksissa, joissa on kysymys rakennusavustuksista. Kirkkohallituksen rakennusavustuksissa tällä hetkellä ensimmäisenä kohteena on kirkot - eikä oikeastaan muuta. Koska seurakuntatalot, leirikeskukset ja pappilahankkeet on jo vuosia sitten todettu senkaltaisiksi, että keskusrahaston varoja niihin hankkeisiin ei juurikaan käytetä.



Tillbaka