Inlägg



Guttorm Veikko, edustaja

Rubrik:
Huvudprinciper för utvecklingen av församlingsstrukturerna (Kyrkostyrelsens framställning 11/2012)

Plenum:
Onsdagen den 7 november 2012 kl. 9.00

Text:
Buorre ságadoalli. Buorit girkočoahkkin ovddasdeaddjit. Sápmelaččain lea iežaset girkočoahkkin ovddasdeaddji ja dal lean mun válljejun danin. Girkolágás lea gal juo fuomašupmi sámegielas ja sámi girkolašáššiin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Saamelaisilla on oma kirkolliskokousedustaja, ja nyt minä olen tällä postilla. Meillä saamelaisilla on nämä kirkollisasiat ja kieli jo nyt otettu huomioon kirkkolaissa. Lain mukaan seurakuntien tulee järjestää toimintaa ja tarjota palveluja saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluu Enontekiö, Inari, Utsjoki sekä Lapin paliskunnan alue, joka sijaitsee Sodankylän kunnassa. Me elämme tilanteessa, jossa saamelaisista asuu yli 60 % kotiseutualueen ulkopuolella. Esimerkiksi Helsingissä saamelaisia on yhtä paljon kuin Utsjoella, noin 650 ihmistä. Ja nyt on niin sanotusti ulkosaamelaisten taholta noussut toive, että saamelaisten kirkolliset palvelut pitäisi pystyä myöskin järjestämään niin sanotusti saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Minä kun nyt olen saamelaisten lähettiläänä täällä kirkolliskokouksessa, niin ajattelin tämän lausua näin ääneen. Meillähän on saamelaistyön neuvottelukunta, joka on jo perustettu 2008 ja nyt tämä neuvottelukunta, joka suunnittelee kirkon saamelaistyön sisältöä ja tulevaisuutta, on varmasti yksi elin, joka tulee näiden ulkosaamelaisten kirkkopalvelujen edistäjänä toimimaan. Ja nyt sen verran, että tämä neuvottelukunta on nyt alistettu tänne kirkkohallituksen alaisuuteen ja tämän toimikunnan puheenjohtaja on Oulun hiippakunnan piispa Salmi.

Buorit girkočoahkin ovddasdeaddjit. Hyvät kirkolliskokousedustajat. Tänä päivänä saamelainen yhteisö joutuu toisaalta sopeutumaan nyky-yhteiskunnan järjestelmiin ja elämään osana valtakulttuuria, mutta samalla elämme osana omaa kulttuuriamme. Onkin kaikilla tavoin tuettava saamelaisten kieltä ja kulttuurisia tapoja sekä lapsiperheitä, aikuisväestöä, että vanhuksia. Saamen kansan perusta on sen ja meidän äidinkielessä. Kieli on kansan muisti, joka säilyttää ja kuljettaa kulttuuriperintöä ja on aina ympäristönsä kuva. Kielestä näkee, mikä ihmisellä on ollut tärkeää nimettäväksi hänen ympäristössään. Kielessä ovat saamen kansan arvot, kokemukset ja tietämys. Kielen kautta hahmotetaan maailmaa, osallistutaan yhteiskuntaan ja kulttuuriin ja sen kautta koko ajattelutapa määräytyy. Saamenkielisellä toiminnalla ja auttamisella on laaja merkitys paitsi yksittäisille saamelaisille myös koko saamen kansalle. Niillä on merkittävä rooli saamen kielen ja kulttuurin säilymiselle ja elinvoimaisuudelle. On muistettava, että kielen ja kulttuurin kehittymistä ja säilymistä eivät ylläpidä ainoastaan kielen opetus ja koulutus, vaan siinä on ennen kaikkea merkitystä meidän perinteisillä elinkeinoilla ja arkielämällä. Saamen kieli elää meidän elinkeinoissa, pyynnissä, poronhoidossa, käsitöissä, naapuruussuhteissa jne. Vanhuksille ja ikäihmiselle on aivan erityinen merkitys saamelaisten kulttuurissa. Vanhuksilla on tietoa, mitä ei opita kirjoista ja kouluissa. Saamelaisten perinteinen tieto on luonteeltaan suullista, kokemusperäistä, oppimistietoa, joka on keräytynyt useiden sukupolvien aikana ja säilynyt uusille sukupolville. Saamelaiset ovat sukupolvesta toiseen säilyttäneet perinteisen tietämyksensä elämäntavassaan, toimeentuloa hankkiessaan ja perinteisissä elinkeinoissaan, esimerkiksi pyyntitavat Tenolla, poronhoitotavat, pyyntitavat muutoin, kieli, paikannimet tai käytettävät välineet perinteisissä elinkeinoissa ja käsitöissä. Vaikka elinkeinoihin ja käsitöihin on tullut uusia työtapoja ja menetelmiä, niin perustana näille on edellisiltä sukupolvilta peritty tieto ja taito. Saamelaiset yksilönä ja yhteisönä tarvitsevat tukea sekä erilaisia auttamiskeinoja, jotka ovat omakielisiä ja suunniteltu sekä toteutettu saamelaisten omista lähtökohdista, saamelainen kulttuuritausta, perinteiset arvot, elämänmuoto ja ajattelutavat huomioon ottaen. Kirkolla on monia toimia ja mahdollisuuksia tukea saamelaisia ihmisiä meidän arjessa. Saamelaisalueilla meillä on saamelaispappi, saamelaistyön sihteeri, joka huolehtii mm. saamenkielisestä kirkollisesta kirjallisuudesta ja osallistuu saamelaisten kirkollisen työn toteutukseen erityisesti saamelaisalueen ulkopuolella, hän hoitaa myös Barentsin alueen saamelaisia kirkollisia yhteyksiä. Tässä, kun olen pienen ikäni seurannut saamelaisten kielellistä ja kulttuurista toimintojen kehittymistä, niin olen havainnut, että piispa Salmen ollessa Oulun hiippakunnan piispana, niin saamelaisten kirkolliset asiat ovat ottaneet aimo annoksen ja ison askeleen eteenpäin menossa. Piispa Salmi on osannut luoda meille saamelaisille tällaisen perheyhteisyyden ja se on ollut kodikasta ja miellyttävää. Te ette usko, kuinka se lämmittää, kun kirkollisissa toimituksissa, jumalanpalveluksissa, saamelainen kuulee Isä meidän -rukouksen ja Herran siunauksen omalla kielellään. Se on todella lämmittävää ja mieleenpainuvaa. Saamelaisten oma kieli ja kulttuuri ja sen ymmärryksen tarve korostuvat erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa käsiteltävät asiat ovat henkilökohtaisia ja monesti vaikeitakin asioita puhua vieraalle. Näissä tilanteissa kielen merkitys on suuri. Äidinkieli on tunteiden kieli. Tätähän me olemme ensimmäisenä oppineet.


Tillbaka