Inlägg



Kainulainen Pauliina, edustaja

Rubrik:
Ändring av de tjänstemannarättsliga bestämmelserna i kyrkolagen, kyrkoordningen och valordningen för kyrkan (Kyrkostyrelsens framställning 2/2006)

Plenum:
Måndagen den 7 maj 2007 kl. 13.00

Text:
Kunnioitettu arkkipiispa. Hyvät edustajat. Vedä erottava viiva ja Jeesus jää aina toiselle puolelle. Tämän oikeastaan haluaisin sanoa tässä lähetekeskustelussa. Keskustelu tästä lainsäädännöllisestä aiheesta on jo tähän asti nostanut esiin aika isoja periaatteellisiakin kysymyksiä, kuten esimerkiksi, että mitä tarkoittaa tasa-arvo. Vedä erottava viiva ja Jeesus jää aina toiselle puolelle. Varmuuden vuoksi täsmennän tämän ajatelman ideaa, että Jeesus jää toiselle puolelle kuin se, joka rajaa toisten ihmisten täyttä ihmisyyttä ja heidän mahdollisuuksiaan toteuttaa elämässään ihmiselämän arvokkaimpia asioita. Evankeliumit todistavat monin kohtauksin Jeesuksen elämästä, miten hänelle eivät olleet olennaisia vakiintuneet tavat, vaan olennaista oli, että sapatti on luotu ihmistä varten. Ja tässä on meille avain pyhien kirjoitusten tulkintaan. Ei se pelkästään riitä, että sanomme, että Raamattua täytyy tulkita kirjaimellisesti. Täältä kirjaimellisuuden pohjalta on historiassa esimerkiksi kristityt ihmiset voineet puolustaa sitä, että mustaihoisia ihmisiä on myyty orjiksi. Ja mikä estää Raamatun tulkintaa uudestaan ajautumasta samanlaiseen vikasuuntaan? Sitä estää se, että Jeesuksen tavoin nostetaan pyhien kirjoitusten tulkinnan kriteeriksi elämän puolustaminen. Todellinen tasa-arvo, joka nousee siitä, että jokaisella ihmisellä on Luojan luomana yhtäläinen oikeus täyteen ihmisen elämään. Tämä pätee, kun kyseessä ovat mies ja nainen, jotka yhdessä ovat luodut Jumalan kuvaksi. Tai tämä pätee, kun kyseessä ovat mustaihoinen, valkoihoinen, suomenkielinen tai saamenkielinen tai homoseksuaalinen tai heteroseksuaalinen ihminen. Ei siis tarvitse pelätä, että syrjintäkielto tai tasa-arvolainsäädäntö jotenkin uhkaisivat meidän kirkkomme uskontajua. Päinvastoin ne nousevat evankeliumin hengestä. Evankeliumin Jeesuksen linjoilla ei puolestaan ole tarrautua historian patriarkaaliseen painolastiin, joka on monin tavoin tukahduttanut ihmisen elämää. Ja tälläkin hetkellä taistelu patriarkaatin viimeisten linnakkeiden puolesta vahingoittaa meidän kirkkoamme hyvin syvästi. Tämä on surullinen tilanne, mutta uskon myös vahvasti, että samalla meissä kaikissa elää kaipaus yhteyteen. Toivon, että tästä umpikujasta myös yhdessä tie ulos löydetään. Siinä tarvitaan turvautumista Raamattuun, parhaiden luterilaisten perinteiden mukaisesti Raamatun keskushahmoon, Jeesukseen, joka osoittaa tien ulos umpikujasta.


Tillbaka