Inlägg



Juntunen Sammeli, edustaja

Rubrik:
Kyrkans centralfonds budget för 2013 och verksamhets- och ekonomiplan för 2013-2015 (Kyrkostyrelsens framställning 8/2012)

Plenum:
Måndagen den 5 november 2012 kl. 13.00

Text:
Kunnioitettu arkkipiispa, hyvät edustajat. Tässä kirkkohallituksen toiminta- ja taloussuunnitelmassa on valtavasti hyvää mutta on siinä jotain parannettavaakin. Viime kokouksessa kysyin kyselytunnilla Kirkon tiedotuskeskuksen asioista ja Keskitalo vastasi silloin, että tietenkään Kirkon tiedotuskeskuksella ei voi olla mitään muuta oppia tai identiteettiä kuin mitä kokonaiskirkolla on ja sehän on mielettömän hieno asia. Pikkuisen uskallan kuitenkin tämän toiminta- ja taloussuunnitelman äärellä kysyä, että onko se oikeasti niin. Jos katsotte tuota liitteen sivua 32–33, on siellä näistä asioista puhuttu. Siellä alussa sanotaan, että Kirkon tiedotuskeskuksen toimintarakenne perustuu vuoden 2013 alusta tehtävien sisällölle ja prosesseille aikaisemman välinepainotteisen toimintamallin sijasta ja sekin on varmaan hieno uudistus. Nyt seuraa kysymys, että mitä nuo sisällöt tulevat olemaan. Siihen pyytäisin kiinnittämään huomiota. Toiminta-ajatuksessa sanotaan ensin oikein hienosti, että toiminta-ajatuksena on huolehtia siitä osaltaan, että kirkko ja sen sanoma vaikuttavat yhteiskunnassa. Sehän on tietysti aivan oikein. Mutta kun mietitään mitä se on käytännössä, sanotaan keskeisissä toiminnallisissa tavoitteissa kahteen kertaan, että tavoitteena on "tarjota mediassa tietoa uskonnoista, elämänkatsomuksista ja eettisistä kysymyksistä, sekä nostaa keskusteluihin niihin liittyviä aiheita". Mieleeni tuli, että eikö tämä ole pikemminkin lukion uskonnonopetuksen tehtävä: Tarjota tietoa uskonnoista, elämänkatsomuksista ja eettisistä kysymyksistä. Mielestämme me seurakunnissa ja kirkossa teemme jotain ihan muuta, kuin mitä Kirkon tiedotuskeskus tässä aikoo ryhtyä tekemään. Äsken lauloimme tuolla Maarian kirkossa hienosti virressä 334, että "Herrastanne kerskatkaa, autuudesta iloitkaa... Ilmoittakaa kaikille vaivatuille sieluille: Armon saa se armosta, ken vain etsii Jeesusta". Jos Kirkon tiedotuskeskus nyt sitten haluaa tarjota tietoa uskonnoista, elämänkatsomuksista ja eettisistä kysymyksistä, ei se välttämättä ole aivan linjassa tuon kanssa, että Herrastanne kerskatkaa. Minulle tulee tästä pikemminkin mieleen vanha Kummeli-ohjelmasarja, minulla ovat ne kaikki dvd-boxina. Ehkä olette nähneet siinä orkesterin Kari & Karvattomat, joilla on siinä laulu Voittajan tie. Sen kertosäkeistö menee suurin piirtein tällä tavalla: "Matalalla profiililla, se on voittajan tie, se on voittajan tie." Tällainen matala profiili onkin varmasti voittajan tie esimerkiksi siinä tapauksessa, mistä nämä laulavat eli kaunista naista hyväillessä. Mutta seurakuntien ja kokonaiskirkon kannalta se ei ole voittajan tie. Se tekee meistä seurakuntien työntekijöistä jotenkin outoja, kun me yritämme kerskata Herrastamme ja puhua Jumalasta ja Jeesuksesta ja Hänen ristinkuolemastaan ja jos tiedotuskeskus aikoo vain tarjota tietoa uskonnoista, elämänkatsomuksista ja eettisistä kysymyksistä. Ihan konkreettisena esimerkkinä haluaisin tuoda radiotyön, Kirkon tiedotuskeskuksessahan on töissä yli 40 ihmistä. Jos ajatellaan, että mitä suomalaiset radiosta kuuntelevat, niin tietenkin näistä hartausohjelmista ja jumalanpalveluksista, joiden sisällön kyllä tuottavat seurakunnat. Mutta Radio Deitä suomalaiset kuuntelevat ja siellä meidän tiedotuskeskuksellinen kirkkomme ei ole oikein mitenkään. Raamattutuntien opetus on jätetty siellä ihan kokonaan muutaman luterilaisen papin varaan, Sanansaattajat-lähetysjärjestön kautta siellä on Jukka Norvanto sekä yhtään kehumatta minä itse ja Teuvo Riikonen teemme viikoittain sinne kaksi ohjelmaa. Olemme jo selittäneet ensimmäisen Mooseksen kirjan ja Markuksen evankeliumin ja nyt Roomalaiskirjettä. Muuten se on jätetty aika pitkälti Leo Mellerin ja muiden hardcore-kristittyjen kanavaksi. Miksi pitää olla näin? Eikö siellä voisi pitää esimerkiksi Kirkon tiedotuskeskus Raamatun opetustunteja kirkon rahoilla? Minusta kirkon keskushallinnon jokaisen yksikön kannattaisi aika ajoin tarkastella teologiaansa kriittisesti, että mitä me olemme oikein tekemässä. Olemmeko me omalta osaltamme saarnaamassa Kristusta? En tarkoita, että sitä tarvitsisi tehdä niin korkealla profiililla kuin Leo Meller, vaan siinä pitää tietenkin olla ovela kuin käärme, viaton kuin kyyhkynen mutta sananmuotonsa perusteella tuo "tuottaa aineistoa uskonnoista, elämänkatsomuksista ja eettisistä kysymyksistä" ei kyllä toteuta sitä. Mistä tuollainen tehtävänmäärittely oikein nousee? Nouseeko se esimerkiksi siitä, kuten Helsingin seurakuntayhtymä muutama vuosi sitten lanseerasi Usko, toivo, rakkaus -kampanjan ja siellä sanottiin, että "kirkko tarjoaa parhaimmillaan sinulle juuri keskustelua, jossa jokainen mielipide on yhtä tärkeä". Lisäksi siellä sanottiin, että "kun ihmiset kokoontuvat yhdessä keskustelemaan elämänkysymyksistä, on läsnä se voima, jota Jumalaksi kutsutaan". Tällaisen perusajattelun kannalta se voisi olla ymmärrettävää, minkä takia pitää tarjota aineistoa elämänkatsomuksista, etiikasta ja uskonnoista. Olen kuitenkin varma, että se ei ole kirkkomme teologian mukainen näkemys siitä, miten Jumala on läsnä ja miten tätä sanomaa pidetään ihmisille ymmärrettävällä tavalla esillä. Ehdotan ihan konkreettisesti, että tähän toimintasuunnitelman toiminnallisiin tavoitteisiin tuo jo muutamaan kertaan mainitsemani lause muotoillaan teologisesti rohkeammin. Piispat voivat varmaan auttaa siinä, että sisältö olisi paremmin esillä. Toiseksi ehdotan, että tuohon kohtaan, viimeisellä rivillä sivulla 33 "Tavoitteiden onnistuminen arvioidaan käyttäjätilastolla, palautteella, mediaseurannalla ja sen analyysillä", lisättäisiin "ohjelman sisällön teologisella analyysillä", jolloin siihen tulee myöskin muuta kuin ihmisten palaute. Kiitos.


Tillbaka