Inlägg



Kujala Erkki, edustaja

Rubrik:
Ändring av lagstiftningen om kyrkans lokala strukturer, lagutskottets betänkande 1/2015 om Kyrkostyrelsens framställning 3/2014 - Första behandlingen

Plenum:
Onsdagen den 6 maj 2015 kl. 9.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat.

Harmittaa, että joudun käyttämään tämän puheenvuoron ja sanomaan sen, mitä sanon. Kuten täällä jo todettu, kirkkohallitus, lakivaliokunta, lakimiehet ja laintarkastustoimikunta, hallintovaliokunta ja perustevaliokuntakin aikanaan ovat tehneet valtavan työn, jonka tuloksena on nyt tämä eriävine mielipiteineen yli 170 sivun asiakirja. Kannanottaminen tähän ei ole yksiselitteinen asia ja siksi toivon malttia tähän asian käsittelyyn ja ymmärrystä meille, jotka suhtaudumme siihen kriittisesti. Olen pettynyt lopputulokseen sen vuoksi, että valiokunta ei ole pystynyt poistamaan pakkoa yhtymien perustamiseen. Esitys näyttää paperilla kauniilta ja selkeältä, kuten täällä on jo todettu, mutta kun sitä ruvetaan soveltamaan seurakunnassa, koko kirkon kenttään, kautta laajan maamme, niin epäilen vahvasti, että se lässähtää samalla tavoin kuin mahtipontinen ja massiivinen kuntauudistus yhteiskunnan puolella. Näin perustavaa laatua olevien paikallistason toimintaa koskevien uudistusten tulee lähteä paikallisista tarpeista, alhaalta päin yhteistoimintaa rakentaen, eikä ylhäältä, pakolla määräten. Jollaisen tämä hanke, kuten kuntauudistuskin monin paikoin koetaan. Ymmärrän, että tuon Iisalmen seudun, tai Ylä-Savon, hyvä esimerkki on lähtenyt juuri näistä tarpeista ja se on toteutettu nykyisen lain puitteissa. Eli puuhunkin pitää kiivetä tyvestä, eikä latvasta. Jos tähän esitykseen olisi sisällytetty se aikaisemmassa käsittelyssä esittämäni lause, että perustelluista syistä yksityinen paikallisseurakuntakin voi toimia nykyisen lain puitteissa, niin olisin ollut valmis tämän hyväksymään.

Esityksessä on paljon hyvää ja toteuttamiskelpoista, siellä missä tällaisiin rakenteisiin on tarkoituksenmukaista tarvetta. Mutta sama malli ei sovi koko maahan. Ajattelen tätä myöskin kokonaiskirkon kannalta, kuten Niemelä edellä. Ja ennen muuta käytännön seurakuntaelämän näkökulmasta. Meillä on paljon hämminkiä aiheuttanut KIPA-uudistus vielä kesken. Ja jos siihen päälle lyödään vielä tämä pakollinen yhtymärakenteen luominen, niin se vie valtavasti henkisiä voimavaroja. Niin seurakuntien työntekijöiltä, luottamushenkilöiltä kuin jäsenistöltäkin. Tämä kaikki on pois seurakunnan perustehtävästä, eli Jumalan sanan esilläpitämisestä ja evankeliumin levittämisestä. Huomio joudutaan kiinnittämään vuosikausiksi vakaan seurakuntaelämän kannalta toisarvoisiin asioihin, eikä lopputuloksen onnistumisesta voida olla ollenkaan varmoja. Epävarmaksi sen tekee se, että sitä ovat toteuttamassa sittenkin ihmiset raadollisine heikkouksineen. Mietinnön ensimmäisellä sivulla sanotaan, kuten aikaisemmin jo täällä alusta lähtien kirkkohallituksen esityksessä, että tavoitteena on seurakuntien läheisyyden ja yhteisöllisyyden vastuullinen vahvistaminen, vastuullisen taloudenhoidon tukeminen, sekä jäsenlähtöisyyden että monipuolisen toiminnan mahdollisuuksien kehittäminen. Tämähän on silmänlumetta. Miten tämä kaikki voi tapahtua paremmin yhtymässä kuin nykyisin paikallisseurakunnassa? Tämä toteutuu, jos on toteutuakseen jo nyt seurakunnissa. Päinvastoin, on pelättävissä että vapaaehtoisuus vähenee, jos koetaan, että päätökset tehdään muualla kuin kotiseurakunnassa. Näinhän ei ole pakko käydä, mutta sellainen mahdollisuus on todennäköinen. Paikallisseurakunta toimii ja elää, jos on uskoa Jumalaan ja halua hyvän tekemiseen. Viime syksyn vaalilausetta lainatakseni.

Entä sitten kustannukset? Kuten Tapio Yli-Luoma eriävässä mielipiteessään sanoo, ei ole missään esitetty laskelmia siitä, mitä tämä uudistus maksaa. Viittaan tässä piispa Salmen äsken luettelemiin varmoihin lisäkustannuksiin. Jos luodaan uusi väliporras yhtymärovastin esikuntineen, niin sekin maksaa. Sitten on oma lukunsa hiippakunnat ja tuomiokapitulit. Jos hanke toteutetaan tämän teorian mukaan, niin tuomiokapituleihin pitää palkata paljon lisää väkeä organisointia ohjaamaan, kun nykyisinkin valitetaan resurssipulaa. Jos sitten vielä diakonian virka hyväksytään esitetyn mallin mukaisena, niin tupella ovat tuomiokapitulit. Silloin kysytään, mistä rahat. Säästöjen sijaan kustannuksia tämä lisää ja rahat ovat pois juuri sieltä, missä niitä kipeimmin tarvittaisiin, eli paikallisseurakunnista. Kaikki se, mitä tällä esityksellä tavoitellaan, pystytään tekemään nykyisenkin lainsäädännön pohjalta. Ja pitääkö sitä lakia ja säädöksiä yleensäkään olla niin paljon? Paikallisissa ja varsinkin pienissä seurakunnissa, missä se on pakko, talous ja toiminta pystytään sopeuttamaan voimavarojen mukaan. Yhteistoiminta ja naapuriapu voivat toimia ilman isoa byrokratiaa. Tulkaa vaikka Keski-Pohjanmaalle katsomaan, miten yhteistoiminta pelaa erityisalojen osalta rovastikunnan puitteissa ja pienten seurakuntien yhteisillä viroilla. Tämän hankkeen yhteydessä on kannettu paljon huolta erityisesti pienistä seurakunnista ja maaseudun väen vähentymisestä. Se on aiheellinen huoli, mutta se ei näillä suunnitelmilla kohene. Eivät ne rahat lisäänny, vaikka monta köyhää pannaan yhteen. Tasaamista kokonaiskirkon yhteisistä varoista tarvitaan edelleen sinne, missä kestävyysvaje on pahinta. Mutta se on oikeudenmukaisuutta, sillä nämä ovat kasvattajaseurakuntia. Siellä on kasvatettu työvoimaa ja veronmaksajia asutuskeskuksiin, joten kirkon on yhteisvastuullisesti turvattava seurakunnan palvelut näille asutuskeskuksiin muuttaneiden vanhemmille ja niille harvalukuisille uskollisille viljelijöille, metsä- ja muille yrittäjille, jotka kovien paineiden alla jaksavat tuottaa ruokaa ja raaka-aineita muulle yhteiskunnalle. Ilman heidän uurastustaan kaupungeissa ei pärjättäisi päivääkään. Näille ihmisille kotiseurakunta on rakas ja siellä osataan elää säästäväisesti. Esitykseni on, että kehitetään nykyistä seurakuntamallia, luovutaan tästä rankasti voimavaroja kaikilla tasoilla vievästä yhtymäuudistuksesta ja käytetään kaikki energia tehokkaaseen evankeliumin levittämistyöhön. Jos ei tätä yhden mallin ehdottomuutta lievennetä näiden päivien aikana, niin tulen esittämään säälivin mielin tekijöitä kohtaan mietinnön jättämistä raukeamaan.


Tillbaka