Inlägg



Jolkkonen Jari, piispa

Rubrik:
Den nya äktenskapslagen, allmänna utskottets betänkande 3/2015 om ombudsinitiativ 2/2015

Plenum:
Torsdagen den 5 november 2015 kl. 10.30

Text:
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät kirkolliskokousedustajat.

Tässä vireillä olevassa aloitteessa esitetään prosessia, jossa on neljä erikseen mainittua tavoitetta. 1. arvioida uuden avioliittolainsäädännön seurauksia kirkolle, 2. tukea avointa ja kaikkia osapuolia kunnioittavaa keskustelua avioliitosta ja perheestä, 3. osoittaa, että kirkko arvostaa samaa sukupuolta olevissa parisuhteissa eläviä ihmisiä ja heidän lapsiaan, sekä edistää luterilaisen avioliitto- ja perhekäsityksen sekä sen historian tutkimusta.

Valiokunta on käyttänyt tavallista enemmän aikaa ihan viime metreille saakka sen pohtimiseen, miten aloitetta tulisi tulkita oikein sen omista lähtökohdista. Onko esimerkiksi kysymys yhdestä asiasta vai neljästä asiasta. Prosessista vai prosesseista? Millaista muutosta aloitteessa toivotaan? Lisäksi aloitetta on arvioitu kirkolliskokouksen tehtävien näkökulmasta. Ja näillä kaikilla kysymyksillä on merkitystä, kun arvioidaan, että mille toimielimille aloitteessa mainitut alatavoitteet kuuluisivat, jos kirkolliskokous päättäisi niissä ryhtyä toimeen. Muuan muassa näistä syistä valiokunta on halunnut käsitellä aloitetta riittävän perusteellisesti ja eritellen ja konkretisoida jokaista tavoitetta erikseen. Aloitteen ensimmäisessä alakohdassa esitetään avioliittolain seurausten selvittämistä ja jotta pystyttäisiin arvioimaan, mihin mahdollisen selvityksen tulisi kohdistua, mietinnössä kartoitetaan ensiksi kirkon avioliittokäsitystä siten kuin se voidaan esittää olemassa olevien kirkon omien dokumenttien pohjalta. Yleisvaliokunnan tehtävänä ei ole erikseen määritellä kirkon avioliittokäsitystä tai käytäntöjä, vaan selvittää aiemmin otettuja kantoja aloitteen arvioimisen kannalta.

Toiseksi mietinnössä selvitetään, millaisia oikeudellisia seurauksia tai vaikutuksia uudella avioliittolailla on kirkon kannalta: mitä voidaan tietää ja pitää selvitettynä jo nyt ja mitä taas ei tiedetä, ainakaan tarkkaan, ja mitä siis on tarkoituksenmukaista selvittää. Mietinnön sivulla 3 mainitaan ne asiakirjat, joiden pohjalta analysoidaan kirkon avioliittokäsitystä. Voi sanoa, että kirkko-oikeudellisesti painavimpia näistä ovat Kirkkokäsikirja ja Katekismus. Perusteellisemmin taas avioliittoa käsitellään piispojen perhekirjassa vuodelta 2008 ja perustevaliokunnan mietinnössä 2010. Ja uusimpia dokumentteja taas ovat piispainkokouksen selvitys, erityisesti sen yhteiset johtopäätökset, vuodelta 2010 sekä perustevaliokunnan lausunto vuodelta 2010. Ja näissä kahdessa viimeksi mainitussa avioliitto määritellään suhteessa jo tuolloin vireillä olleeseen aloitteeseen avioliittolain muuttamisesta. Kootusti kirkon käsitys avioliitosta on ilmaistu sivulla 6 olevilla luetelmapallukoilla ja sivuilla 7-8 perustevaliokunnan vuoden 2010 mietinnön pohjalta.

Valiokunnan käsityksen mukaan kaikki luvussa 2 mainitut asiakirjat poikkeavat jonkin verran laajuuden ja käyttötarkoituksen pohjalta. Yhteistä niille kuitenkin on se, että niissä avioliittoa pidetään yhden naisen ja miehen välisenä. Ja perusteluissa viitataan sekä yleisinhimillisiin syihin että teologisiin näkökohtiin, kuten Jeesuksen opetuksiin tai luomiskertomukseen tai kirkon ekumeeniseen traditioon tai luterilaisen reformaation lähteisiin jne. Yhteenvetona valiokunta toteaa, että kirkon avioliittokäsityksen suuntaviivat on varsin perusteellisesti ja yhdensuuntaisesti esitetty uusimmissa kirkollisissa kirjoissa ja ajankohtaisissa dokumenteissa. Kysymys näyttää olevan enemmänkin siitä, onko se yleisesti tiedossa ja halutaanko siihen sitoutua. Monet kirkon puheenvuorot näissä ja varmaan muissakin asioissa näyttävät hautautuvan erilaisiin mietintöihin. Ja täytyy myöntää, että en minäkään näitä mietintöjä iltalukemisena lue. Sen johdosta mietinnössä esitetään, että kirkolliskokous pyytäisi piispainkokousta laatimaan asiasta selonteon. Tämä asia kuuluu paremmin piispainkokoukselle kuin kirkkohallitukselle. Ja tällainen selonteko voi parhaimmillaan olla myös keskustelupuheenvuoro, joka palvelee myös aloitteen toista kohtaa, jossa toivotaan avoimen ja toista osapuolta kunnioittavan keskustelun tukemista.

Sivuhuomautuksena tai sivulöydöksenä mainittakoon se, että vaikka julkisuudessa asiasta on hyvin paljon keskusteltu, niin varsinaisesti valtiovallan puolella, esimerkiksi eduskunnan valiokuntien mietinnöissä käsitellään vähän tai ei ollenkaan sitä filosofista kysymystä, mitä avioliitto on. Enemmänkin keskitytään oikeudellisiin kysymyksiin avioliiton solmimisen ja purkamisen ehdoista.

Sivulta 9 alkaen käsitellään avioliittolain oikeudellisia seurauksia ja yleisenä johtopäätöksenä siinä on se, että avioliittolain muuttamisella ei ole välittömiä oikeudellisia vaikutuksia, tai muutoksia kirkon asemaan, säännöksiin tai käytäntöihin. Evankelisluterilaisella kirkolla ja muilla kirkoilla säilyy oikeus toimittaa avioliittoon vihkimisiä kirkollisesti omien määräysten mukaan. Tämä johtuu avioliittolain 16. pykälästä, jonka mukaan vihkiminen voidaan toimittaa myös kirkollisena ja niillä ehdoilla ja muodoilla, jotka uskonnollinen yhdyskunta itse määrää. Ja valtiovallan puolelta on korostettu, että tätä ei olla muuttamassa. On huomattavaa, että oikeus toimittaa kirkollinen vihkiminen kuuluu tällä hetkellä noin 40 kirkolle tai uskonnolliselle yhdyskunnalle. Vihkioikeudesta luopuminen tai sen poistaminen ei siis koskisi vain evankelisluterilaista kirkkoa. Mitkä sitten ovat uskonnollisen yhdyskunnan määräämiä ehtoja Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa? Avioliittolaista ja kirkkojärjestyksestä johtuu, että kirkollisen vihkimisen toimittaa pappi. Hän ei siis edusta itseään, vaan kirkkoa. Papilla ei ole yleistä vihkioikeutta, vaan hän toimittaa vihkimisen kirkkoyhteisössä ja sen määräämin edellytyksin. Kirkkojärjestyksen toisen luvun 18. pykälässä määrätään, että kirkollisesti vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Eli pappi ei voi siten vihkiä rippikoulun käymätöntä tai kirkkoon kuulumatonta henkilöä. Edelleen kirkkokäsikirjan avioliittoon vihkimisen kaavoissa puhutaan kihlakumppaneista sulhasena ja morsiamena avioliittoon vihkimisen kaavassa ja miehenä ja naisena siunaamisen kaavassa useissa kohdin, mm. ingressissä ja kysymyksissä, myös johdantosanoissa, Raamatun teksteissä ja rukouksissa. Ja näistä syistä myös piispainkokous on 2010 antamassaan selvityksessä todennut, että kirkkolain säätäjä, eli siis kirkolliskokous on tarkoittanut esimerkiksi avioliittoon siunaamisen kaavan naisen ja miehen avioliittoa varten ja että tätä ei voi muuttaa ilman kirkolliskokouksen omaa päätöstä. Kirkkojärjestyksen mukaan käsikirja on pappia sitova. Käsikirjasta johtuu, että papille ei synny oikeutta vihkiä avioliittoon samaa sukupuolta olevia.

Valiokunta on pyrkinyt selvittämään, mitä seuraa, jos pappi epähuomiossa tai tietoisesti suorittaa avioliittoon vihkimisen, jonka toimittamiseen hänellä ei olisi ollut oikeutta. Ja tässä asiassa, juuri tässä asiassa on aukkoja, tämä kaipaa selvittämistä. Tiedossa on kaksi tapausta, tai ainakin valiokunnan tiedossa on kaksi tapausta, jossa pappi on vihkinyt epähuomiossa kirkkoon kuulumattoman henkilön. Rekisteriviranomainen on kuitenkin tehnyt vihkimisestä merkinnän ja siten tulkinnut tilanteen pariskunnan eduksi, voi sanoa asiakaslähtöisesti. Ja toisaalta pappi on saanut seuraamuksena huomautuksen kirkolliselta valvojaltaan. Valiokunta on tietoinen, että kirkkohallitus selvittää jo nyt yhteydessä oikeusministeriön kanssa tähän liittyviä kysymyksiä. Jotta kaikkien kannalta hankalilta tilanteilta vältyttäisiin, valiokunta ehdottaa, että kirkolliskokous lähettäisi asian kirkkohallitukseen asian oikeudellista selvittämistä varten. Mietinnössä tehtävää on pyritty fokusoimaan, mutta sitä ei pidä liian ahdasmielisesti tulkita.

Aloitteen toisessa kohdassa esitetään avoimen ja kaikkia osapuolia kunnioittavan keskustelun, siis keskustelun, tukemista avioliiton ja perheen merkityksestä. Ja valiokunta pitää tätä erittäin tärkeänä tavoitteena, joka on tietysti osoittautunut myös haasteelliseksi. Samalla se on pyrkinyt täsmentämään, kenen tehtävä kirkon keskushallinnossa voisi olla tukea keskustelua, voiko sitä ohjata ja pitääkö sitä ohjata. Mitä voimakkaammin ulkopuolelta asetetaan tiukasti napitettuja tavoitteita, sitä helpommin ajaudutaan avoimesta keskustelusta julistukseen tai määräilyyn. Aiemmin on järjestetty kapealle asiantuntijajoukolle tarkoitettuja kutsuseminaareja. Voi kuitenkin kysyä, että miten hyvin ne sopivat tähän aikaan, miten hyvin ne palvelevat keskustelun tarvetta seurakunnissa ja tavallisten kristittyjen keskuudessa. Ehkä analoginen esimerkki on kirkolliskokouksessa ollut aloite kirkon sisäisen ykseyden vahvistamisesta, jonka kirkolliskokous lähetti piispainkokoukselle. Piispainkokouksessa on pitkään ja vilpittömästi mietitty, että miten parhaalla tavalla voitaisiin edistää tätä tavoitetta ja julkaistu ykseysteesit, mutta aloite ei ole siellä kuitenkaan johtanut muihin toimenpiteisiin. Ei siksi, että sitä ei pidettäisi tärkeänä, vaan siksi että keskushallintoelimelle ei ole aivan helppoa löytää sopivia keinoja. Valiokunta pitää lupaavana Skotlannin kirkossa käynnistettyä prosessia samasta asiasta. Siellä kirkko on tukenut keskustelua kehittämällä keskustelumallin, siis metodin, jolla se tukee kaikille avointa ja kaikkia osapuolia kunnioittavaa keskustelua nimenomaan arkipäivän tasolla, ruohonjuuritasolla. Ja valiokunta on päätynyt esittämään, että aloite lähetetään kirkkohallitukselle tällaisen keskustelumallin kehittämistä ja pilotoimista varten.

Kolmannessa kohdassa puhutaan prosessista, jonka tavoitteena on arvostuksen osoittaminen. Arvostuksen ja hyväksytyksi tulemisen kokemus on ratkaisevaa ihmisenä olemisen kannalta. Ja se on tärkeää myös siksi, että jokainen ihminen voisi elää hengellistä elämää Jumalan kasvojen edessä ja seurakunnan jäsenenä. Samaa sukupuolta olevat kumppanit odottavat arvostusta, tilaa ja tukea kirkossa. Sama odotus koskee varmasti meitä kaikkia jo siksi, että olemme ihmisiä. Valiokunta on pyrkinyt pohtimaan monelta kannalta arvostuksen kokemuksen syntyä. Kirkolliskokouksen tehtäviin kuuluu lainsäädäntöä ja talousarvion hyväksymistä ja ekumeenisia sopimuksia koskevia asioita. Kirkkohallitus valmistelee ja toimeenpanee näihin kuuluvia päätöksiä. Ja piispainkokous käsittelee sitten oppia ja ekumeenisia suhteita. Keskushallinnon toimielimille näyttää olevan melko rajatut mahdollisuudet synnyttää arvostuksen kokemusta. Sen syntymiselle näyttää olevan ratkaisevaa se, miten tavalliset ihmiset ja kristityt kohtelevat toisiaan ja puhuvat toisistaan arkipäivän keskellä ja kohtaamisissa. Valiokunta katsoo, että kirkkohallituksen kehittämä keskustelumalli ja sen pohjalta läpiviety avoin ja eri osapuolia kunnioittava keskustelu voi vastata parhaiten arvostuksen kokemusta ja osoittamista koskevaan aloitteen kohtaan.

Neljännessä kohdassa esitetään tutkimuksen edistämistä luterilaista avioliitto- ja perhekäsityksestä, erityisesti sen historiasta. Ja valiokunta on tässäkin pyrkinyt kartoittamaan, että mitä on jo nyt tutkittu ja missä taas on aukkoja, missä tutkimusta voitaisiin tarvita. Parisuhdelain seurausten selvittämistä ja tutkimusta kirkko tuki budjettivaroin 170 000:lla eurolla. Ja tuossa prosessissa syntyi kolme taustaselvitystä sekä piispainkokouksen varsinainen selvitys. Ja niihin on myöskin tässä aloitteessa viitattu. Ja on otettava huomioon, että tuo selvittely koski varsinaisesti homoseksuaalisuutta, ei avioliittoa. Samalla niissä keskustellaan laajasti myöskin avioliitosta ja sen merkityksestä. Kirkko voi tukea tutkimusta, mutta se on varsinaisesti akateemisen yhteisön tehtävä. Helsingin yliopistossa on tarkastettu äskettäin luterilaista avioliiton teologiaa käsittelevä väitöskirja, joka on julkaistu Kirkon tutkimuskeskuksen sarjassa. Lisäksi Åbo Akademissa on vireillä väitöskirja samasta asiasta, erityisesti uusimmasta keskustelusta ja myös sitä Kirkon tutkimuskeskus on tukenut budjettivaroin. Korjaan apurahojen välityksellä. Valiokunta on pyytänyt tutkimuskeskukselta bibliografian avioliittoa ja perhettä käsittelevistä tutkimuksista ja se on tämän mietinnön liitteessä. Valiokunta on päätynyt esittämään, että kirkolliskokous pyytäisi kirkkohallitusta julkaisemaan tutkimuksen, joka koskee erityisesti avioliitto- ja perhekäsitysten historiallista muovautumista. Ja tähän myös aloitteessa viitataan. Tämä voisi kuulua luontevasti Kirkon tutkimuskeskukselle.

Hyvät kirkolliskokousedustajat, on selvää, että tässä asiakysymyksessä on erilaisia käsityksiä ja se myös jakaa kirkkoa. Ja näin on ollut myöskin yleisvaliokunnassa. Sielläkin on asiasta esitetty erilaisia ja jopa vastakkaisia toiveita ja käsityksiä. Haluan kiittää valiokuntaa, että se tästä huolimatta on käsitellyt asiaa kaikkia osapuolia kunnioittavassa hengessä ja päätynyt yksimieliseen mietintöön. Tässä aloitteessa halutaan tukea avointa ja kaikkia osapuolia kunnioittavaa keskustelua. Sellainen on parasta aloittaa omalta iholta. Ja sitä myös mitataan tänään kirkolliskokouksessa.


Tillbaka