Inlägg



Back Jorma, edustaja

Rubrik:
Ändring av de tjänstemannarättsliga bestämmelserna i kyrkolagen, kyrkoordningen och valordningen för kyrkan (Kyrkostyrelsens framställning 5/2008)

Plenum:
Onsdagen den 5 november 2008 kl. 9:15

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Aluksi haluan kiittää kaikkia edellisiä puhujia, he ovat näkemyksissään olleet vakuuttavia ja osanneet asiansa esittää. Itse olen kirkolliskokouksen ekakertalainen maallikkojäsen, lakimies koulutukseltani, raskaana taakkanani on pitkä kunnallishallinnon byrokraatin ura ja toisaalta olen myös kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsen, joka tietysti lisää taakkaani tässä asiassa. Olen sisäistänyt muutamia tuomarin ohjeita. Yksi on sellainen, että mikä ei ole kohtuus, ei voi olla lakikaan. Se toinen on, että maata on lailla hallittava. Kun olen lukenut tätä nyt esillä olevaa esitystä ja yrittänyt selvittää sen keskeisiä kysymyksiä ja erityisesti nyt kuunnellessani näitä käytettyjä teologisia puheenvuoroja, olen joutunut yhä enemmän hämmennyksen valtaan. Oma suhteeni uskoon ja kirkkoon, sen puolesta puhuvana ja sen uskoa esillä pitävänä on vuosikymmenten mittaan kiteytynyt rakkauden kaksoiskäskyyn: On rakastettava Jumalaa yli kaiken ja on rakastettava lähimmäistä niin kuin itseään. Lähimmäisen rakastaminen, niin vaikeaa kuin se yleensä useimmiten onkin, on periaatteessa ja käytännössäkin suhteellisen selvä sisällöltään myös Raamatun opetuksen mukaan, esimerkiksi: Minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistä, sen te olette tehneet minulle. Sen sijaan tuo Jumalan rakastaminen ja erityisesti sen mukaan eläminen käytännön ratkaisuissa arkielämässä on joskus vaikeaa. Erityisesti kanta joihinkin teologisiin kirkon opin kysymyksiin on vaikeasti löydettävissä, vaikka lukisinkin, niin kuin luenkin kirjallisuutta ja kuuntelen saarnoja. En ole teologi. Kyse on kirkon oman oikeuden opista ja uskosta nousevan tulkinnasta. Siksi ilahduin, kun luin näitä valmisteluasiakirjoja, siellä oli erinomainen Timo von Boehmin valmistelumuistio, jossa hän käsitteli näitä vaikeita kysymyksiä ja hän kirjoitti käsitellessään tätä syrjintäkieltoa näin: "Syrjintäkielloista poikkeamisen edellytyksenä on oikeusoppineiden mukaan se, että kirkossa vallitsee asiasta yksimielisyys", näin esimerkiksi valtionsääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen Kotimaassa joulukuussa 2007. Von Boehm jatkaa "kirkkolain säätämisen edellytyksenä olevan kolme neljäsosan -määräenemmistösäännöksen voitaneen katsoa osoittavan, että asiasta olisi kirkossa riittävä yksimielisyys". Lakimiehenä minusta on helppo ja oikein tukeutua sellaiseen näkemykseen, josta kirkossa vallitsee yksimielisyys, olkoonkin sitten tulkinnan kautta vähintään tämä kolme neljäsosan yksimielisyys.

Nyt puheena olevissa kysymyksissä ei ainakaan kaikissa näytä vallitsevan tuollainen yksimielisyys. Ei myöskään käyty keskustelu ole tilannetta minulle selventänyt, ehkä enemmänkin päinvastoin. Olen kuitenkin lakivaliokunnan ja kirkolliskokouksen jäsen ja maallikko. Nyt näyttää siltä, että tämän yksimielisyyden horjuessa tulen tukeutumaan tuohon omaan uskonperusteeseeni: rakastamaan Jumalaa yli kaiken, sen ymmärryksen mukaan, jonka olen tähän mennessä saanut, ja rakastamaan lähimmäistäni niin kuin itseäni, taas oman vajavaisen ymmärrykseni mukaan. Kiitos.



Tillbaka