Inlägg



Juntunen Sammeli, edustaja

Rubrik:
Kyrkans fyraårsberättelse 2012-2015 (Kyrkostyrelsens framställning 7/2016)

Plenum:
tisdagen den 8 november 2016 kl. 10.30

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Haluan ensinnäkin kiinnittää huomiota siihen, että minusta on erittäin hyvä, että on tämä ohuempi vihkonen "Erilaistuva kirkko", jossa on vahvasti teologista pohdintaa tämän kovakantisen kirjan sisällöstä. Erityisesti pidin tästä ensimmäisestä Jukka Keskitalon artikkelista "Läsnäolosta kohtaamiseen", jossa pohditaan sitä, miten kirkon strategiat ovat viime vuosikymmeninä kehittyneet. Se on sikälikin mielenkiintoinen, että kyllä kirkossa on tapahtunut paljon, vaikka yleensä sanotaan, että meillä ei mitään tapahdu. Viimeisen 15 vuoden aikana on selvästi tapahtunut ajattelun ja strategisen ajattelun muutosta ja kenties kirkon teologisen itseymmärryksenkin muutosta, ja selvästi positiiviseen suuntaan. Tästä kovakantisesta kirjasta ihan vain yksi huomio: toisessa luvussa on käsitelty luterilaista uskoa nykyajan Suomessa ja miten luterilaisuus ilmenee. Tässä on painotettu arjen pyhittämistä, tasa-arvokysymyksiä ja luterilaista työetiikkaa, ja tämän perusteella tässä vaikuttaisi olevan sellainen oletus, että suomalaiset ovat edelleen aika luterilaisia. Mutta ovatko nämä seikat loppujen lopuksi luterilaisuutta, jos arvostetaan tällaisia sinänsä tärkeitä asioita? Muiden tutkimusten mukaan suomalaisista kirkon jäsenistä enää 36 % uskoo esimerkiksi siihen, että Kristus on noussut kuolleista. Olemmeko kovin luterilaisia tai Lutherin linjoilla, jos kannatamme tällaista sosiaalieettistä eetosta, mutta emme usko siihen perustaan, joka luterilaisen uskon mukaan on täysin olennaista - Jumalan pelastavaan työhön Kristuksessa. Olemmeko liikaa tuudittautuneet siihen ajatukseen, että olemme luterilaisia?



Tillbaka