Inlägg



Hiilamo Heikki, edustaja

Rubrik:
Ändring av bestämmelsen om kvalificerad majoritet i kyrkomötet, lagutskottets betänkande 2/2013 om Kyrkostyrelsens framställning 7/2012

Plenum:
Onsdagen den 6 november 2013 kl. 9.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Uskon, että täällä salissa on aika yksimielinen tai ainakin vahva enemmistö sille käsitykselle, että kirkolliskokoukselta edellytetään joustavampaa päätöksentekoa, tehokkaampaa päätöksentekoa, selkeyttä asioiden käsittelyyn, joten tämän nyt puheena olevan esityksen tavoitteet ovat tärkeitä, ja ne ovat myös uskoakseni laajasti kannatettuja. Yksi erittäin tehokas tapa ratkaista näitä ongelmia on tehdä ero käytännöllisten ja periaatteellisten kysymysten välillä. Uskon, että myös tässä asiassa meillä on hyvin laaja yksimielisyys. Kirkon kannalta periaatteellisia kysymyksiä voidaan kutsua asioiksi, jotka käsittelevät uskoa, tunnustusta ja oppia. Olen ymmärtänyt, että perustevaliokunnan lausunnossa ilmaistiin se, että on mahdollista tehdä ero näiden käytännöllisten ja periaatteellisten kysymysten välillä. Lakivaliokunta kuitenkin katsoi, että näin ei voitaisi tehdä, ja olen erittäin pettynyt tähän lakivaliokunnan kannanottoon, ja mielestäni lakivaliokunta on todella laittanut pään pensaaseen ja mennyt sieltä, missä aita on matalin, ja todennut, että tässä nyt ei päästä mitenkään eteenpäin. Oikeastaan tämä kannanotto on hyvin nihilistinen. Ajatellaan, että jos jotain voidaan käyttää väärin, niin kyllä sitä varmasti käytetään väärin. Asiaa kun vähän ajattelee eteenpäin, niin eikö yhtä hyvin voitaisi ajatella, että kirkolliskokous voidaan lopettaa ja ainoastaan piispainkokous jää jäljelle, koska piispainkokous käsittelee uskoa, tunnustusta ja oppia. Mihin meitä muita täällä sitten tarvitaan?

Mielestäni myös lakivaliokunnan puheenjohtaja esitti väärän tulkinnan siitä, mikä vaatisi määräenemmistöä. Hallinnolliset kysymykset eivät ole sellaisia, jotka käsittelevät uskoa, tunnustusta ja oppia, jos tätä asiaa ei haluta välttämättä käyttää väärin. Olemme kaikki mukana erilaisissa yhdistyksissä ja seuraamme myös valtakunnanpolitiikkaa, ja yhdistyksissäkin on erilaisia asioita joita on lueteltu, mistä tarvitaan määräenemmistöjä, ja eduskunnassa on perustuslakivaliokunta, joka ottaa kantaa siihen, mitkä asiat on käsiteltävä perustuslain säätämisjärjestyksessä, ja tämä käytäntö on toiminut erittäin hyvin. Minun on vaikea ajatella, että kirkolliskokous olisi jollakin tavalla erilainen tai erityinen verrattuna näihin muihin organisaatioihin. Olen vahvasti sitä mieltä, että on mahdollista erotella kysymykset, jotka ovat käytännöllisiä, ja kysymykset, jotka ovat periaatteellisia. Näin ollen esitän, että tätä asiaa ei jätetä raukeamaan vaan se lähetetään uudelleenvalmisteluun yleisvaliokuntaan.


Tillbaka