Inlägg



Pihkala Juha, piispa

Rubrik:
Handboksutskottets betänkande 1/2007 om kyrkostyrelsens framställning som gäller översättning av Lukasevangeliet till teckenspråk

Plenum:
Torsdagen den 10 maj 2007 kl. 13.00

Text:
Arvoisa arkkipiispa ja hyvät kirkolliskokousedustajat. Tämä Luukkaan evankeliumin käännös liittyy takavuosina vireillä olleisiin maassamme olevien kielellisten vähemmistöjen kulttuurin ja kirkollisen osallistumisen edistämiseen. Meillä on käännetty osia kirkkokäsikirjoista saamenkielille, niissä on myöskin Raamatun tekstejä. Viittomakielelle on jo 2001 hyväksytty joitakin tekstejä. Tämä on jatkoa tälle prosessille. Eräs kielellinen vähemmistö maassamme saa Agricolan juhlavuonna Luukkaan evankeliumin ensimmäistä kertaa omalla äidinkielellään.

Käännösperiaatteita ja menetelmiä on meille kaikille täällä jo esitelty. Meillä on selvä kuva siitä, minkälaisia ongelmia käännöksessä on ollut. On siis muistettava, että viittomakieli todella on rakenteellisesti ja kulttuurisesti olennaisesti suomen kielestä poikkeava kieli. Suomen kieltä voidaan kyllä viittoa, mutta viittomakielinen ei koe sitä äidinkielekseen, vaan vieraaksi kieleksi, ja kohtaa sen samalla tavalla kuin me kohtaamme jonkin vieraan kielen, jonka jollain tavalla osaamme, mutta joka ei elä meissä ja on ulkopuolista kieltä.

Käännösperiaatteet ovat samantapaisia, kuin Raamatun käännöstyössä on ollut myöskin suomen kielen osalta, eli käännöksessä on noudatettu dynaamisen kääntämisen periaatetta. Mutta tämä on myöskin kulttuurikääntämistä siinä mielessä, että viittomakielinen maailma, kuulovammaisten maailma, hahmottuu tietyllä tavalla, ei horisontissa kuin kuulevien maailma ja tämän on tultava näkyviin myöskin käännöksissä. Kulttuurikäännöstähän on aina jouduttu tekemään Raamatun käännöstyössä. Muun muassa Afrikassa jokapäiväinen leipä on jouduttu kääntämään jokapäiväiseksi puuroksi, koska leipä ei käsitteenä ole tuttu. Tämä on yksi esimerkki siitä, että aina joudutaan tekemään kulttuurikäännöstä, mutta nimenomaan viittomakielen osalta ongelman muodostavat juuri kuulemiseen liittyvät mielikuvat. Ne täytyy kaikki kulttuurisesti kääntää visuaaliseen suuntaan, siitähän me näimme esimerkkejä.

Valiokunta on jo aikaisemmin ollut yhteydessä kääntäjiin ja on vakuuttunut siitä, että vuodesta 2001 on menetelmissä edistytty ja tämä nykyinen Luukkaan evankeliumin käännös on vielä korkeatasoisempi kuin mitä ovat 2001 hyväksytyt käännökset. Työskentelyn aikana menetelmät ovat kehittyneet ja palaute myös kuurojen viittomakielisten taholta on ollut erittäin hyvää. Tämä on tärkeä projekti nimenomaan kielellisen ja kirkollisen tasa-arvon ja yhteisen kirkollisen kulttuurin kehittämisen kannalta.

Valiokunta pitää tämän työskentelyn jatkamista, tärkeänä. Ainakin olennaisia osia kirkkokäsikirjasta on käännettävä ja siinä yhteydessä myöskin joitakin Raamatun perikooppeja, nimenomaan saarnatekstejä. Koko Raamatun kääntäminen tuntuu nykyisillä voimavaroilla mahdottomalta, mutta on tärkeätä, että nimenomaan sitä aineistoa, joka on kirkkokäsikirjassa, jossa kirkkovuoden kokonaiskierto tulee näkösälle, saadaan käännetyksi.

Valiokunta yhtyy siis kirkkohallituksen esitykseen ja esittää, että tämä Luukkaan evankeliumin käännös hyväksyttäisiin. Haluamme nähdä tämän käännöksen ei vain vuoden 1992 parafraasina, vaan todella kokonaan uutena käännöksenä. Raamatun käännökset on, niin kuin tiedämme, kirkolliskokouksessa hyväksyttävä, samoin kuin käsikirjatkin. Siinä mielessä tämä on myöskin tärkeä osoitus kielellisestä tasa-arvosta.


Tillbaka