Inlägg



Kujala Erkki, edustaja

Rubrik:
Allmänna utskottets betänkande 1/2006 om kyrkostyrelsens och stiftens verksamhetsberättelser (s. 1-15, 20-27, 32-105 och 122-158) och personalbokslut för år 2005

Plenum:
Torsdagen den 11 maj 2006 kl. 9.00

Text:
Herra puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Haluan ensiksi kiittää valiokuntaa tästä esityksestä ja esitän, että tämä mietintö hyväksytään niukkuudestaan huolimatta. Sehän selvä, että ei tällaiseen valiokuntamietintöön pystytä poimimaan näistä isoista teoksista tai varsinkaan tuosta vuosikertomuksesta ja sitten kun oli vielä tämä vuosikatsaus, niin muuta kuin murto-osa. Paljon sieltä puuttuu, kuten Veli Ainali tuossa totesi. Siitä huolimatta esitän, että me sen hyväksymme.

Sitten muutama huomio tuohon vuosikertomukseen ja vuosikatsaukseen ja siihen, mitä täällä on puhuttu. Kyllä nyt ollaan kirkossa siinä tilanteessa ja ennen muuta Kirkkohallituksessa, että on tehtävä sitä priorisointia ja nostettava vain tärkeimmät esille, vaikka täällä on tänäkin aamuna esitetty, että pitäisi ottaa vielä monia uusia asioita esille. Jotta kirkon kuva ja vaikuttamisen kuva kirkastuisi, ei haalita kaiken maailman asioita, vaan valitaan tärkeimmät ja vaikutetaan niissä. Kirkkohallitushan tukehtuu näiden kanssa, niin kuin täällä jo kirkkoneuvos Häkkinen on todennut. Minä haluaisin todella vakavasti mietittävän sitä, mitä oli Porvoon hiippakunnan kahden naiskirkkoherran huoli työntekijöiden jaksamisesta. Se meni siinä keskustelussa aika vähällä, toivottavasti se tulee nyt sitten valiokunnan mietinnössä uudelleen paremmin esille, mutta se liittyy minusta tähän. Vähentäkää hyvänen aika jotakin siellä siitä toiminnasta. Ei se parane väkeä lisäämällä ja näännyttämällä heitä, vaan tärkeimpien asioiden esille ottamisella.

Täällä puhutaan niin vuosikertomuksessa kuin tässä vuosikatsauksessakin ja me olemme puhuneet paljon nuorista aikuisista. Yhdyn siihen, mitä Veli Ainali puhui äsken jumalanpalveluselämästä, mutta sitten siihen laajaan aloittamaani keskusteluun, mikä eilen käytiin, niin siihen liittyen ja sen lopputulokseen. Minulle jäi semmoinen suru ja huoli siitä, miten kirkko hoitaa suhteet niihin nuorten ihmisten jumalanpalvelusyhteisöihin, joita syntyy eripuolille maata, varsinkin isommille opiskelijapaikkakunnille. Nyt on käynnissä buumi, jotka eivät ole niitä nuoria, joita tuossa teoksessa "Uskosta osalliseksi?" tavoitellaan. Kyllä se tietysti koskettaa myöskin heitä, ihan samalla tavalla kuin muitakin, mutta siinä yritetään tavoittaa näitä, jotka ovat vieraantuneet. Mutta tarkoitan nyt näitä nuoria, joiden määrä varmaan nousee jo tuhansiin ja se joukko koko ajan lisääntyy. He ovat uskossaan vahvoja, mutta kaipaisivat ohjausta ja haluaisivat pysyä kirkon piirissä. He kokevat tällä hetkellä, että näistä ruoka-annoksista hengellisessä mielessä, mitä kirkko tarjoaa, kaikella tällä touhulla, mitä kirkossa on, niin he eivät koe saavansa haluamaansa, vaan he etsivät yhdessä vahvempaa ruokaa. Heistä pitää pitää huolta ja nyt tässä hengessä, missä täällä eilenkin oltiin, niin pelkään, että siinä ei hyvä lopputulos seuraa, jos siihen ei vakavasti kiinnitetä huomiota.

Sitten tästä julkaisusta vielä. Ei ole oikeastaan ihme, että osa ihmisistä ei koe kirkkoa tärkeäksi. Kyllä kirkon julkaisun, missä kirkon asiasta puhutaan, täällä viitataan monesti siihen, että pitää muistaa kirkon päätehtävä, mutta sitä ei sitten kumminkaan reilusti ja selkeästi tuoda esille. Kyllä kirkon esitteen pitää poiketa kunnan ja hiihtoseuran vuosijulkaisusta. Tämä on hyvä ja kaunis ja tässä on paljon asiaa, mutta yksi tästä puuttuu ja sen mukana kaikki. Täällä ei sanota yhtään kertaa sanaa Jeesus, eikä sitä, että mikä sittenkin on kirkossa tärkeintä. Se on se, että ei kirkkoon kuulumisella voi pelastua ja saada taivasosuutta, vaan se saadaan henkilökohtaisella uskolla siihen, että Kristus on sovittanut meidän jokaisen synnit ja vain sitä kautta ja Raamatun opetuksen mukaan päästään taivaaseen. Jos ei joku sitä kestä, jota yritetään pitää kirkossa kiinni, niin sille me emme mitään voi. Me emme saa jättää sitä sanomatta joka yhteydessä. Oikeastaan tässä tärkein, ettei sekoiteta kaikkia asioita.


Tillbaka