Inlägg



Niemelä Pauli, edustaja

Rubrik:
Revidering av bestämmelserna om kyrkans centralförvaltning (Kyrkostyrelsens framställning 4/2013)

Plenum:
Måndagen den 4 november 2013 kl. 13.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Kiitos kansliapäällikölle perusteellisesta esittelystä. Kirkkohallituksen esityksessä isot linjat ovat mielestäni kohdallaan. Toimielinten keskinäiset suhteet ja tehtävät ovat löytäneet tasapainon. Nostan kuitenkin valiokunnan pohdittavaksi piispainkokouksen kokoonpanon. Piispainkokouksen alusta alkaen, yli sadan vuoden ajan, asessorit ovat tuoneet seurakuntaelämän tuntemuksen piispainkokouksen työskentelyyn. Samalla he ovat antaneet teologisen osaamisensa tuon kokouksen hyväksi. Nyt tämä pitkä perinne murtuisi. Tähän muutokseen täytyy olla hyvät perustelut. Ne loistavat kuitenkin poissaolollaan kirkkohallituksen esityksessä. Siinä todetaan lakonisesti: "Asessorien läsnäoloa on perusteltu seurakuntaelämän tuntemisen turvaamisella piispainkokouksessa." Sitten tosin todetaan: "Piispoilla on tehtäviensä pohjalta monipuolinen kokemus seurakuntien toiminnasta." Tätä ei tarvitse epäillä. Mutta yhtä luonnollista on, etteivät piispat voi olla seurakuntaelämän arjessa. Jatkossa vielä todetaan - nykykielellä sanottuna kuulostaa toivotaan-toivotaan-perustelulta - "myös piispainkokouksen esittelijöiltä on luontevaa edellyttää kirkon ja seurakuntaelämän tuntemusta".

Haastan valiokuntaa ottamaan tutkimuksellisen otteen kansliapäällikön hengessä ja tarkastelemaan piispainkokouksessa käsiteltyjä asioita. Uskon, että tämä avaa silmiä näkemään, miten usein tai paljon käsiteltävät asiat koskettavat seurakuntaelämää. Lisäksi väitän, että piispainkokouksen laajentuvat tehtävät mieluummin lisäävät seurakuntaelämän tuntemuksen merkitystä kuin vähentävät sitä. Väitän, että nykyisenkaltaisen kokoonpanon edut ovat suuremmat kuin mahdolliset haitat tai kustannukset. Väitän, että asessorien säilyttäminen piispainkokouksen jäseninä koituu seurakuntien ja kirkkomme parhaaksi.



Tillbaka