Hyvät edustajat. Inarissa järjestettiin helmikuun 4. päivä tätä vuotta Saamelaiset kirkossa -seminaari. Seminaari avasi vuoropuhelun saamelaisten kirkollisesta kulttuurista, historian vaiheista ja nykysaamelaisten identiteetistä. Huoli kielestä, saamea taitavista kirkon työntekijöistä ja kirkollisten toimitusten järjestämisestä nähtiin keskeisinä seminaarissa. Esille nousi myös saamelaisten yhdenvertaisuus kirkossa ja sen edistämiseen tarvittavat resurssit. Päätöspuheessaan Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi pyysi anteeksi sitä, että kirkkona on tehty jotain asioita väärin. Salmi nosti esiin ennen kaikkea kansallissosialistisen aatteen vaikutuksen kirkossa 1930-luvulla. Tuolloin olimme valmiita vieraan ideologian kannustamina alistamaan saamen kansaa ja viemään eteenpäin etnisiä tutkimuksia, jotka ovat olleet saamelaisille nöyryyttäviä. Ei ole väärin sanoa, että tunnen häpeää niistä vaiheista. Tämän viranhaltijana tahdon sanoutua niistä irti ja pyytää näitä rikkomuksia anteeksi. Samaan virtaan voin liittää saamen kielen, jota on aallottain muutettu viranhaltijoiden mukaan välillä tukien saamea ja välillä suomea, sanoi Salmi. Salmi totesi, että saamen kielen asema on vaihdellut historian vaiheissa sen mukaan, miten vaihtuvat viranhoitajat ovat suhtautuneet. Niin ei voi jatkua. Meidän on tehtävä kielten yhdenvertaisuudesta täyttä totta. Salmen mukaan kirkossa on myös usein tahdottu kieltää saamelaiskulttuurin arvoja ja omaleimaisuutta. Valtakulttuurin tavat ja perinteet on tuotu kaikkien omaksuttaviksi.

Arkkipiispa Kari Mäkinen piti seminaarin herättämiä kysymyksiä askeleena eteenpäin. Se mikä tulee näkyväksi ja keskustelun piiriin, auttaa kulkemaan eteenpäin. Mikä pysyy näkymättömissä ja vaiettuna, pysyy myös taakkana. Toivon, että kirkko voi olla auttamassa ja tukemassa siinä, että saamelaisten kokemushistoria tulee näkyväksi niin, ettei sitä tarvitse kantaa taakkana. Arkkipiispa Mäkisen mukaan saamelaisten kirkollisen elämän tulee olla yhteinen osa kirkollista identiteettiä. Saamenkieliset virret kantavat erityisellä tavalla kulttuuriperintöä, samoin hengelliset joiut voivat tulkita saamelaisten uskoa ja tuoda pyhää kokemusta myös suomalaiseen kulttuuriin.

Saamen kansan perusta on kansan äidinkielessä, joka on kansan muisti. Kieli säilyttää ja kuljettaa kulttuuriperintöä, sisältää saamen kansan arvot, kokemukset ja tietämykset ja sen kautta koko ajattelutapa määräytyy. Saamen kielen turvaamiseksi ja edistämiseksi evankelis-luterilaisen kirkon toiminnassa on edelleen tehtävää ja haasteita. Hyvät kirkolliskokousedustajat. Halusin tämän kielistrategian asian yhteydessä tuoda nämä edellä mainitsemani asiat esille ja todeta, että kirkko on tässä saamelaisten kirkkoasioissa ottanut askeleen eteenpäin. Toivon mukaan me saamelaiset saamme kirkon palveluja enenevässä määrin meidän omalla saamen kielellämme.


Tillbaka