Inlägg



Kemppainen Raili, edustaja

Rubrik:
Allmänna utskottets betänkande 6/2006 om ombudsinitiativ 1/2006 som gäller ändring av bestämmelserna om underställelse och fastställelse gällande överlåtelse av fastighet i 14:4,1 § i kyrkolagen

Plenum:
Torsdagen den 9 november 2006 kl. 9.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousystävät. Ehkä tällaisen suuren talousarviokeskustelun jälkeen nämä pari meidän mietintöä tuntuvat äärimmäisen mitättömiltä, mutta ihan vähäinen tämäkään kiinteistön luovutusta koskeva alistus- ja vahvistamissäännösten muuttamisasia ei liene syystä, että se pulpahtaa täällä kirkolliskokousaloitteiden joukossa tihenevään tahtiin esille ja näyttää synnyttävän myös aikamoista keskustelua kentällä. Epäiltävissä on, että jopa enemmältikin on tulossa tätä keskustelua syystä siitä, että mikäli näitä seurakuntien yhdistämishankkeita pyritään saattamaan aikaiseksi, niin kiinteistömassan ja ehkä myöskin omaisuusmassan omistussuhteissa tapahtunee aika paljolti ja nopealla tahdilla erilaisia muutoksia.

Tämä aloite on siis lähtenyt ihan käytännön tarpeista ja siinä esitetään, että kirkolliskokous antaisi kirkkohallitukselle tehtäväksi ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, jolla kirkkolain 14 luku 4 § 1 momentti muutetaan tarkoituksenmukaisemmaksi esimerkiksi siten, että seurakunta voisi kirkkovaltuuston päätöksellä luovuttaa laissa mainitulla tavalla määritellyn määrän kiinteätä omaisuutta. Idea on siis siinä, että alistus- ja vahvistuspakkoa ei olisi. Voimassa oleva lainsäädäntö on tällä hetkellä selvä, ja asiaa on käsitelty, kuten äsken sanoin, verrattain äskettäin sikäli, että yleisvaliokunta on viimeksi antanut asiaa koskevan mietinnön vuonna 2002 ja perusteellinen keskustelu alistussäännöksistä on käyty 1990-luvulla. Lähetekeskustelussa nousi esiin käytännön esimerkkejä tästä omaisuuden ja kiinteistöjen myyntiin ja niiden alistusmenettelyyn liittyvistä ongelmista ja voisin tietysti nyt valiokunnan keskustelujen jälkeen jatkaa ihan konkreettisilla esimerkeillä. Alistusmenettelystä luopumista siis halutaan ja taustana kaikkein vahvimpana taustaperusteluna lienee se, että toimeenpanoa halutaan sujuvoittaa, lakimuutoksen ajatellaan lyhentävän päätökseen tarvittavaa aikaa ja ehkä sitten sivutuotteena vähentävän myös työmäärää. Tätäkään tavoitetta aloitteessa valiokunnan mielestä ei tule pitää merkityksettömänä.

Aloite ei kuitenkaan anna selkeää ratkaisumallia esiin tuotuun ongelmaan ihan sellaisenaan, että voitaisiin suoraan esittää muutos tässä, ja siitä huolimatta, että valiokunta on aloitteen puolella, se haluaa painottaa kuitenkin sitä, että kirkkolain kokonaiskodifioinnin yhteydessä voidaan käsitellä kaikki nämä alistussäännökset yhtenä kokonaisuutena eikä vaan niin, että otetaan sieltä yksi esille ja merkataan se. Sen takia valiokunta lähtee siitä ajatuksesta, että vaikka se haluaisi mielihyvin kiirehtiä tämän aloitteen etenemistä nopeammassa tahdissa kuin mitä kirkkolain kokonaiskodifiointi, niin se kuitenkin malttaa mielensä, haluaa olla realisti ja haluaa vain lähettää aloitteen kirkkohallitukselle tiedoksi nimenomaan tähän kokonaislainsäädäntötarkastusta varten.

Niin arvoisa puheenjohtaja, jätämme mielellämme tämän kirkolliskokouksen pohdintaan.


Tillbaka