Inlägg



Jolkkonen Jari, piispa

Rubrik:
Riksomfattande hjälpledarbank, allamänna utskottets betänkande 2/2012 om ombudsinitiativ 4/2012

Plenum:
Torsdagen den 8 november 2012 kl. 13.20

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tässä aloitteessa esitetään, että kirkolliskokous antaisi kirkkohallituksen tehtäväksi ryhtyä toimenpiteisiin valtakunnallisena verkkopankkina toimivan isospankin luomiseksi ja kehittää seurakuntien nuoriso- ja rippikoulutyön yhteistyötä valtakunnallisesti konkreettisella hankkeella. Tämän aloitteen taustalla on viime keväänä pidetty Kirkko 2020 -seminaari, toisin sanoen aloite on noussut nuorten omasta keskuudesta. Yleisvaliokunnan käsittely ja siihen liittyvä mietintö voidaan tiivistää neljään argumenttiin hankkeen puolesta ja viiteen kysymykseen, joita aloite herättää ja jotka tulee selvittää.

Ensiksi isospankista voisi olla hyötyä niille seurakunnille, joilla on pulaa isosista. Tällaisia seurakuntia ei ilmeisesti ole kovin paljon ja pitää olla hyvillään, että isostoiminta on vakiintunut ja jopa suosittu osa suomalaista nuorisokulttuuria. Joissakin seurakunnissa on kuitenkin ilmeisesti tarvetta vieraileville isosille. Toiseksi isospankki voisi palvella eri tavoin sekä seurakunnan rippikoulutyötä, että ulkopaikkakuntalaisia isosia tuomalla uusia virikkeitä ja vuorovaikutusta oman seurakunnan ulkopuolelta. Kulttuurivaihto on ehkä vähän juhlallinen termi, mutta aika moni leirille osallistunut tai niitä vetävä tietää omasta kokemuksesta, että uudet ihmiset voivat tuoda uutta virtaa ja uusia hyviä käytäntöjä. Joillakin herätysliikkeillä ja kirkollisilla järjestöillä on jo valtakunnallista rippikoulutoimintaa, johon liittyy seurakuntien rajat ylittävän isosvaihdon elementtejä. Kolmanneksi ajatus isospankin luomisesta on lähtenyt nuorten omasta keskuudesta, mitä on pidettävä arvokkaana. Ilmeisesti myös sen suunnittelussa ja ylläpidossa nuorilla itsellään olisi vahva rooli. Tämä voisi vahvistaa nuorten osallisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa kirkossa ja luoda uutta. Neljänneksi kristinusko ei ole vain kyläyhdistys eikä edes maakuntaliike. Isosvaihto voisi auttaa kirkastamaan kirkon valtakunnallista, paikallisseurakunnan rajat ylittävää luonnetta.

On kuitenkin myös kysymyksiä, joita on tärkeää selvittää. Ensiksi rippikoulu ei ole enää vain leiri tai muu intensiivijakso, vaan se on puolen vuoden prosessi. Ensimmäisenä haasteena on se, että miten vieraileva isonen pääsisi sosiaalisesti mukaan rippikouluryhmän elämään. Miten hänet otetaan vastaan, miten hän pääsisi sujahtamaan liikkuvaan junaan? On myös hyvä miettiä, miten elämä sitten jatkuisi rippikoululeirin jälkeen. Miten tuetaan sitä, että toimivat suhteet leiriläisten ja isosten välillä tavalla tai toisella voisivat jatkua? Toiseksi toimiva isosvaihto edellyttäisi, että työntekijät kokevat, että isosvaihto palvelee rippikoulutyötä eli että isospankista on aidosti hyötyä nuorisotyössä. Miten tämä varmistetaan? Kolmanneksi rippikoulu on selkeästi säädeltyä toimintaa, josta säädetään esimerkiksi kirkkojärjestyksen 3 luvussa ja eräissä muissa säädöksissä. Sen sijaan isostoiminnan käytännöt ovat hyvin vapaita ja sen johdosta esimerkiksi isoskoulutusta ja palkkausta koskevat käytännöt ovat hyvin erilaisia. Joissakin seurakunnissa isoseksi pääseminen edellyttää aktiivista osallistumista vuoden tai jopa kahden vuoden mittaiseen koulutukseen, toisissa seurakunnissa riittää viikonloppukurssi tai pelkkä ilmoittautuminen. Toisissa maksetaan korvaus, toisissa ei. Toimiiko isospankki tällaisessa moninaisuudessa ja vahvistaisiko se tarvetta yhtenäistää isosten koulutukseen ja muuhun toimintaan liittyviä toimintatapoja? Neljäs asiakokonaisuus liittyy tietosuojaan ja vierailevien isosten valikointiin. Isospankissa täytyisi ilmeisesti esiintyä omalla nimellä ja ilmaista omia tietoja, taitoja ja toivomuksia. Miten huolehditaan siitä, että syntyvä isospankki ei ole ristiriidassa henkilötietolain kanssa? Millä perusteella seurakunta, joka tarvitsee vierailevia isosia, voisi valita itselleen sopivan tai sopivia henkilöitä? Viides selvitettävä asia liittyy lopulta isospankin käytännön luomiseen ja ylläpitoon. Kenen tehtävä on sen luominen, millä teknisellä alustalla se toteutetaan, kenen tehtävä on ylläpitää pankkia ja kuka sen rahoittaa? Yhtäältä yleisvaliokunta on pitänyt tärkeänä, että nämä kysymykset selvitetään. Toisaalta keskustelussa ei ole havaittu, että nämä kysymykset olisivat jotenkin ylitsepääsemättömiä tai ratkaisemattomia. Kuten aloitteessakin todetaan, isospankki olisi valtakunnallinen ja kokonaiskirkollinen ja siksi sen luominen ja järjestäminen kirkossa kuuluu kirkkohallituksen tehtävänalaan. Siinäkin tapauksessa, jos isospankin luominen ja ylläpito päätetään antaa kirkollisille palvelujärjestöille tai nuorille itselleen. Sen johdosta yleisvaliokunta on päätynyt esittämään, että tämä lähetettäisiin toimenpiteitä varten kirkkohallitukselle.


Tillbaka