Inlägg



Junttila Risto, kansliapäällikkö

Rubrik:
Kyrkans centralfonds budget för 2010 och verksamhets- och ekonomiplan för 2010 - 2012 (Kyrkostyrelsens framställning 7/2009)

Plenum:
Måndagen den 2 november 2009 kl. 12.45

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, kunnioitetut edustajat. Niin kuin edeltävissä monissa puheenvuoroissa on kuultu, Petroskoin kirkon kysymys on ollut kirkolliskokouksessa aiemminkin keskusteluissa. 7. päivänä marraskuuta 2005 tästä asiasta on käyty aika pitkä ja perusteellinen keskustelu. Silloin myöskin rajattiin tätä äsken kuultua Pyhän Marian kirkon ja keskusrahaston ongelmatiikkaa ja silloin 2005 haettiin ratkaisua, joka on myös täällä jo osittain ilmoitettu. Silloin 2005 päätöstä tehtäessä tiedostettiin Kirkon keskusrahastoa koskevan lainsäädännön näkökulmat Suomen ulkopuolella olevan toisen luterilaisen kirkon kirkkorakennukseen ja siihen liittyvän seurakuntakeskuksen rakentamisen rahoittamiseen. Laki Kirkon keskusrahastosta tuli voimaan 5.12.1941, sitä oli valmisteltu nopeassa aikataulussa kohta talvisodan päätyttyä. Kysymys seurakuntien keskinäisestä taloudellisesta vastuusta oli syntynyt jo aiemmin ja 1938 valtioneuvosto asetti komitean tutkimaan seurakuntien keskinäistä avustustoimintaa ja sen laajentamismahdollisuuksia. Keskusrahaston varsinainen tehtävä oli taloudellisesti heikossa asemassa olevien seurakuntien tukeminen. Niinpä varoja sai käyttää vain heikossa asemassa olevien evankelis-luterilaisten seurakuntien tukemiseen ja keskusrahaston hoidosta ja hallinnosta johtuvien menojen suorittamiseen. Pääperiaatteissaan tämä laki on pysynyt muuttumattomana yli 60 vuoden ajan. Kirkon keskusrahastolle seurakunnat tilittävät vuosittain maksunsa tämän lain perusteella. Tämä laki ei sisällä sellaista yleistä periaatetta, että siitä voitaisiin jakaa avustuksia muutoin, kuin sen säännösten mukaan. Keskusrahaston maksajia ovat siis kirkkomme seurakunnat ja avustuksen saajia kirkkomme vähävaraiset seurakunnat. Tämän perusteella tehtiin kysymys, aiheellinen kysymys, onko joitakin sellaisia syitä, jotka antavat erityiset perustelut myöntää Kirkon keskusrahastosta avustusta anotulle hankkeelle. Tällöin avustus oli 300 000 euron määrärahan varaaminen Petroskoin kirkon rakennushankkeelle. Kun kirkkohallituksessa ennen tuota kirkolliskokousta oli tiedossa tämä hanke, silloin jo käytiin hankkeen toimijoitten kanssa yhteistä keskustelua ja tämän keskustelun perusteella kirkkohallitus määrätessään lain perusteella kannettavat kolehdit jo silloin ennakoi niin, että määriteltiin 2006 kerättäväksi kolehdiksi Petroskoin kirkon avustaminen. Kirkkohallitus laajensi tätä päätöstänsä niin, että sitä on niin kuin edustaja Kujala sanoi, kerätty kolmen vuoden ajan. Kirkon Ulkomaanavun tilinpäätösten perusteella 2006 tähän hankkeeseen tuli kolehtituloja 253 700 euroa ja 2007 225 900 euroa. Vuoden 2008 tilinpäätöksen mukaan ei ollut enää näin tarkkaa kolehtiseurantaa kuin aiemmin oli ollut, mutta 2008 kuitenkin Venäjän työhön, johon sisältyi myös Inkerin kirkon avustaminen Kirkon Ulkomaanavun kautta, lähetettiin 429 892 euroa. Tämä ratkaisu antoi Petroskoin kirkon rakentamiselle kaksinkertaisen summan siihen verrattuna, mitä oli anottu. Edelleenkin on mahdollista, että kirkkohallitus viimeistään joulukuun istunnossa täydentää vuodelle 2010 määrättyjä virallisia kolehteja niin, että Petroskoin kirkon rakentaminen on sen jälkeen kolehtituloilla mahdollista. Kokonaisuudessaan kirkkohallitus on ollut yhtä lailla huolissaan Petroskoin kirkosta niin kuin kaikki te edustajat olette sanoneet, mutta mielestäni tämä kolehtikäytäntö on hyvä ja perusteltu käytäntö ja luulen, että kirkkohallitus päätöksissään myös yhtyy, jos kirkolliskokous niin tahtoo.


Tillbaka