Inlägg



Korhonen Johanna, edustaja

Rubrik:
Ändring av bestämmelsen om kvalificerad majoritet i kyrkomötet, lagutskottets betänkande 2/2013 om Kyrkostyrelsens framställning 7/2012

Plenum:
Onsdagen den 6 november 2013 kl. 9.00

Text:
Rakkaat työtoverit. Lakivaliokunta on siis yksimielisesti tullut siihen näkemykseen, että "antaapa olla sitten". Tämä on minusta aika harmillista. Meillä oli eilen päivällisen jälkeen sellainen parin - kolmenkymmenen hengen porukalla keskustelu, jossa puhuttiin siitä, että miten tämä nyt on saatu sörssittyä tällaiseen vaiheeseen tämäkin asia, ja siinä kävi ilmi aika mielenkiintoisia seikkoja. Lakivaliokunta oli tähän kantaansa päässyt muun muassa lukemalla meidän perustevaliokunnan antamat ajatukset tästä asiasta - kuulun itsekin perustevaliokuntaan, joten tunnen tämän asian käsittelyn. Meitä oli siinä keskustelussa paikalla kuutisen henkeä siitäkin perustevaliokunnasta, ja olimme aika yllättyneitä, että hetkinen, te olette lukeneet sitä meidän pumaskaamme paavillisemmin kuin paavi itse, näin sanoakseni. Lakivaliokunta oli meidän pumaskaa lukiessaan tullut jotenkin siihen käsitykseen, että meidän tahtotilamme on sellainen, että ei tässä joka tapauksessa mistään mitään tule, koska kaikki asiat voidaan jollakin puliveivauksella ja venkoilulla saada edellyttämään määräenemmistöä. Tämä ei ollut tahtotila perustevaliokunnan keskustelussa. Jos laatimamme paperi tulee tällä tavalla luetuksi ja ymmärretyksi, silloin voidaan tietysti aina kysyä, onko vika viestin lähettäjässä vai viestin vastaanottajassa. Sitä nyt ei kauheasti ole järkeä ehkä setviä, itse mietin, onko meidän valiokuntamme jotenkin niin synkeässä maineessa, että meidän tekstimmekin tulevat luetuksi ihan sitten aina änkyrimmän kautta. Ikävää jos näin on, koska siinä meidän keskustelussa oli ihan oikeasti paljon hyvää tahtoa liikkeellä ja sellaista ihan vilpitöntä tahtotilaa, että on mielekästä yrittää sujuvoittaa tätä päätöksentekoa niin että kaikissa asioissa ei mennä aina hankalimman kautta eikä ajauduta sellaisiin merkillisiin patteihin, jotka liittyvät tähän päätöksenteon raskauteen ja hitauteen. Joten olen sitä mieltä, että on hirveän harmillista, jos se mässähtää tällaiseen asiaan nyt koko tämä pieni pyrkimys joustavoittaa hallintoa.

Oikeastaan se eilisillan keskustelu kirkasti minulle aika moniakin seikkoja, jotka liittyvät hallintotapamme ongelmallisuuteen ja työskentelytapojemme ihan käytännössä tuottamiin hankaluuksiin. Se, että valiokunnat istuvat kukin omassa karsinassaan ja siellä keskenään jotakin jutskailevat, ja sitten viestintä tapahtuu lähettelemällä A4-nippuja kirjekuorissa muille henkilöille ja sitten niitä luetaan siellä ja kukin ymmärtää miten ymmärtää, niin tällä tavalla selvästikään se tahtotila ei välttämättä välity aivan sellaisena kuin tekstin laatijat ovat vilpittömästikin ajatelleet. Tämä nostaa esiin sinänsä aika vakavia kysymyksiä viestinnästä tässä kirkolliskokouskokonaisuudessa ja tiedonkulun käytännön seikoista ja tuottaa esiin esimerkiksi sellaisen kysymyksen, että olisiko syytä pitää enemmän valiokuntien yhteisiä kokouksia, joissa voitaisiin ihan keskustella. Koska aika usein puhuttu viesti tulee muotoilluksi ja ymmärretyksi paremmin kuin läjä A4-arkkeja, joita jokainen sitten lukee ja tulkitsee omalla tavallansa. Valiokuntamme puheenjohtaja ei ole täällä paikalla, mutta varapuheenjohtaja piispa Matti Repo on, että hänkin varmaan mielellään voi halukkaille kertoa tarkemmin siitä tahtotilasta, mikä meillä siellä keskusteluissa varsinaisesti vallitsi, ettemme tulisi väärinymmärretyksi näissä asioissa. Toivon, että tähän löydetään jokin luova ratkaisu. Kiitos.


Tillbaka