Inlägg



Grönlund Henrietta, edustaja

Rubrik:
Partnerskapslagens följder för kyrkan; biskopsmötets utredning för kyrkomötet (Biskopmötets framställning 2/2010)

Plenum:
Onsdagen den 5 maj 2010 kl. 9.15

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Haluan ensin kiittää piispainkokousta ja muita valmistelutyötä tehneitä kattavasta, hyvästä työstä. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että ykseyttä lähdetään mietinnössä etsimään rehelliseltä, avoimelta ja erilaiset tulkinnat myöntävältä kannalta. On kaksi erilaista, eri johtopäätöksiin johtavaa, mutta mahdollista tapaa tulkita Raamattua. Molempien tulkintatapojen edustajat haluavat olla uskollisia Raamatulle ja kirkon tunnustukselle, mutta päätyvät eri lopputulokseen. Nämä erilaiset raamatuntulkinnat jakavat myös piispainkokousta. Pidän arvokkaana, että tämä on myönnetty. Kirkko ei ole kaikessa samanmielisten yhteisö vaan uskonyhteisö, jota yhdistää ennen kaikkea usko pelastukseen Kristuksessa. Kuten piispainkokouksen mietinnössäkin todetaan, luterilaisessa kirkossa on pidetty keskeisenä raamatuntulkintaa, joka lähtee keskeisestä pelastussanomasta. Pääsanomamme on sanoma Kristuksesta. Monet muut teemat jäävät enemmän reuna-alueille. On siis keskeisiä ja kehällisiä asioita, ja kehällisistä asioista, jotka eivät ole kirkon opin ytimessä, meidän ei tarvitse olla samaa mieltä. Edustaja Kainulainen kuvasi eilen kattavasti raamatuntulkintaa johon myös itse yhdyn, enkä käy sitä tai sen perusteluja enää yksityiskohtaisesti avaamaan. Minua Kristus motivoi vahvasti ajamaan ihmisoikeuksia kirkossa. Samaa sukupuolta olevien parisuhteiden kohdalla tämä tarkoittaa, että toivon myös heille mahdollisuutta saada sitoutuneille parisuhteilleen ja perheilleen kaiken sen tuen ja siunauksen, jota kirkko voi välittää. Sen sijaan, että argumentoisin oman raamatuntulkintani puolesta, haluan hyvin lyhyesti liittää samaa sukupuolta olevien parisuhteet erääseen toiseen näkemykseen ja raamatuntulkintaan sen yhteydessä.

Samaa sukupuolta olevien parisuhteet ovat seksuaalietiikkaan ja kirkon avioliitto-opetukseen liittyvä kysymys. Vastaavanlainen seksuaalietiikkaan ja avioliitto-opetukseen liittyvä kysymys on avioero, erityisesti uudelleen avioituminen, minkä Jeesus Uudessa testamentissa tuomitsee melko selkeästi. Kuitenkin kirkossamme on päädytty tulkitsemaan tätä asiaa niin, että avioliitosta eronneet voivat saada uuden mahdollisuuden avioliittoon ja sen tarjoamaan hyvään. Heidät voidaan vihkiä uuteen liittoonsa kirkollisesti. Kirkossa on siis jo katsottu, että seksuaalietiikkaan ja avioliitto-opetukseen liittyvää kysymystä on perusteltua tarkastella nykymaailman tulkintaympäristön valossa ja inhimillisyyden valossa. Kirkossa on toki henkilöitä, jotka eivät tätä hyväksy, ja tuomitsevat niin avioeron, eronneiden uudelleen vihkimisen, kuin samaa sukupuolta olevien parisuhteet. Vaikka pidän heidän näkökulmaansa inhimillisesti vahingollisena enkä yhdy sen teologisiin perusteisiin, voin tietyllä tavalla kunnioittaa sen johdonmukaisuutta. Sen sijaan älyllisenä epäjohdonmukaisuutena näyttäytyy minulle poukkoileva raamatuntulkinta, jossa uudelleen avioituminen hyväksytään mutta samaa sukupuolta olevien parisuhteiden puolesta rukoilemista ei.

Piispainkokouksen mietinnön johtopäätöksissä esitetty rekisteröityjen parisuhteiden puolesta rukoileminen on älyllisesti johdonmukainen kirkossa jo sovelletun näkemyksen kanssa. Seksuaalietiikkaan ja avioliitto-opetukseen liittyviä kysymyksiä tulkitaan nykymaailman ymmärryksen valossa, inhimillisyyden valossa. Mietinnön esitys on kyllä myös kompromissi kahden hyvin erilaisen näkemyksen, kahden erilaisen raamatuntulkinnan välillä. Osa meistä toivoisi täysiä ihmisoikeuksia, siunausta ja tukea kaikille ihmisille ja heidän rakkauteen ja sitoutumiseen perustuville parisuhteilleen. Osa taas ei haluaisi hyväksyä edes rukoilua samaa sukupuolta olevien parisuhteiden puolesta. Piispainkokous on kuullut nämä molemmat äänet, hyväksyy molemmat raamatuntulkinnat ja niiden teologiset perustelut ja viestittää, että yksimielisyys ei kehällisissä asioissa ole välttämätön. Tämä on malliesimerkki kirkossa peräänkuulutetusta sovinnollisesta moniäänisyydestä. Olemme eri mieltä, mutta joustamme kukin, jotta keskeisin ydin, sanoma Kristuksesta, voisi edelleen yhdistää meidät näissä kehällisissä asioissa ilmenevistä eroista huolimatta. Minun on henkilökohtaisesti vaikea suostua siihen, että samaa sukupuolta olevien parisuhteita ei siunata. Että he edelleen jäävät toisen luokan parisuhteiden ihmisiksi. Se on vastoin minun raamatuntulkintaani ja vastoin käsitystäni uskomme syvimmästä sanomasta. Siitä huolimatta olen tässä vaiheessa valmis tukemaan piispainkokouksen esitystä parisuhteiden puolesta rukoilemisesta kirkon ykseyden nimissä.


Tillbaka