Inlägg



Huovinen Pentti, edustaja

Rubrik:
Ändring av kyrkolagen, kyrkoordningen och kyrkostyrelsens reglemente för utveckling av kyrkans personal- och ekonomiförvaltning (Kyrkostyrelsens framställning 2/2010)

Plenum:
Måndagen den 3 maj 2010 kl. 12.45

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat edustajat. HeTa on aivan erinomainen hanke. Se on ehdottomasti sellainen hanke, jota me tarvitsemme. Siihen liittyy kuitenkin vain yksi ongelma: onko meillä rahaa? Minua huolestuttaa kaksi asiaa, kustannukset ja toinen asia on seurakuntien tila, kun HeTa-hanke toteutetaan. Me tiedämme, että keskittäminen on ainakin muissa organisaatioissa aiheuttanut lisäkustannuksia. Minulla on tässä Helsingin Sanomien artikkeli 12. huhtikuuta tänä vuonna, jossa sanotaan, että valtion aluehallinnon uudistuksesta on tullut yllätyslasku. Samanlaisia viestejä on yliopistoista, vaikka toisin oli luvattu. Me tiedämme, että kaikki nämä organisaatiot painiskelevat tällä hetkellä taloudellisten vaikeuksien kanssa. Ei ole pystytty samaan aikaan irtisanomaan henkilöstöä ja suorittamaan maksuja palvelukeskuksille. HeTassa on yksi mielenkiintoinen asia, joka erottaa sen valtion hallinnosta. Valtiolla on nimittäin yksi ainoa tili, josta maksetaan kulut. HeTan kohdalla alkutilanne on se, että meillä on seurakuntien lukumäärä erilaisia tilejä, joissakin seurakunnissa vielä huomattava määrä lisätilejä. Eli meillä saattaa olla tuhansia tilinumeroita, joista eri maksut tehdään. Ymmärrän, että tämä pystytään perkaamaan, mutta tässä on se periaatteellinen kysymys, että meillä kunnatkaan - siis suomalaiset kunnat - eivät ole lähteneet tekemään yhteistä palveluhanketta, vaan niin kuin tässä erinomaisessa taustamuistiossa sanotaan, he ovat perustamassa yhteistyöalueita, joilla hoidetaan palkkahallinto ja taloushallinto. Onko tarkoituksena saada seurakunnille yksi tili, on sellainen kysymys, johon mielelläni haluaisin vastauksen.

No mitä HeTa maksaa? Muistiossa sivulla 20 on kerrottu käyttökustannuksen erittelystä siirryttäessä palvelukeskusmalliin. Ja niin kuin näette, missään vaiheessa kustannukset eivät nouse. Vuonna 2012 jo saavutetaan muutaman miljoonan säästö. Jos ajattelee näitä muita keskitettyyn taloushallintoon siirtyneitä organisaatioita, se ei ole ollut niissä se todellisuustila, vaan - niin kuin sanoin alussa - kustannukset ovat nousseet. Haluaisin kysyä, mistä säästö tulee kuntiin? Meille ei ole esitetty yhtään yksittäistä laskelmaa seurakunnista. Olemme niitä yrittäneet tehdä. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä on laskettu erityyppisiä malleja ja suoriteperusteisessa mallissa kustannukset seurakuntayhtymässä nousevat 200 000 eurolla vuosittain. Olisi mukava tietää, kuinka monta seurakuntaa on, joiden kustannukset nousevat. Sen lisäksi pitää miettiä henkilöstön supistamista, irtisanomisia.

Mielenkiintoista on myös, kun puhutaan avoimuusperiaatteesta, niin missään ei mainita kirkkohallituksen kokouksessa jätettyä eriävää mielipidettä tähän HeTa-hankkeeseen. Sen antoi Matti Ilveskoski, joka tunnetaan kokeneena talousmiehenä. Hänen päätelmänsä tässä eriävässä mielipiteessä, että yhteisen talous- ja henkilöstöhallinnon tietojärjestelmän luominen on perusteltua siten, kuin yhteinen tietojärjestelmäkin. Muun talous- ja henkilöstöhallinnon kehittämistä tulisi jatkaa vapaaehtoisen, sopimuspohjaisen kehittämisen suuntaan IT-yhteistyöalueiden mallin mukaan. Niin kuin tiedämme, IT-yhteistyöalueisiin ollaan oltu varsin tyytyväisiä. Me tiedämme tämän selvityksen perusteella, että osa seurakunnista lähtee mielellään tähän mukaan. Esimerkiksi tiettävästi Helsinki, jonka palkkahallinto on - korjatkaa jos olen väärässä - ulkoistettu. Espoo, jonka seurakunnat käyttävät edelleen omaa taloushallintoaan, heille tämä keskus saattaisi tuottaa säästöjä. Vertaus tässä muistiossa Turun ja Tampereen kokoiseen kaupunkiin on ihan hyvä, kummassakin on noin 12 000-14 000 henkeä, joiden palkkahallinto hoidetaan. Mutta ongelma on siinä, että silloin pitäisi pyrkiä nimenomaan yhden keskuksen HeTaan, eikä hajautettuun 4-6 keskuksen HeTaan.

Mennään seurakuntien irtisanomisiin. Monissa pienissä seurakunnissa on moniosaajia, jotka hoitavat seurakunnan asioita. Jos me lähdemme siitä, että heistä tulisi luopua, niin kuin tässä muistiossakin todetaan, se ei ehkä ole mahdollista. Kustannukset nousevat hieman pienissä seurakunnissa, se on myönnetty tässä paperissa. Onko tuo tukipaketti, jonka kirkkoneuvos Pihlaja tuossa kauniisti esitti, onko se riittävän suuri korvaamaan ne menot jotka seurakunnille koituvat. Se on hyvä kysymys. Me emme vieläkään tiedä, kuinka moni seurakunta tarvitsisi tätä tukea. Kolmanneksi tässä seurakuntien irtisanomisasiassa on muistettava, että seurakunnat ovat jo aloittaneet monilla alueilla seutukunnallisen yhteistyön, jossa on jaettu toimintoja eri seurakunnille. Joku hoitaa taloushallinnon, joku palkkalaskennan jne. Se mikä olisi tärkeätä, minkä me varmaan myönnämme on, että kaikilla seurakunnilla olisi sama tietohallintojärjestelmä näihin asioihin. Se on se A ja O, joka meidän pitäisi saada läpi. Jos ja kun HeTa-hanketta jatketaan, ehdottaisin valiokuntia pohtimaan sitä, että tästä keskuksesta tulee kannattava jos 40 % seurakunnista tulee mukaan. Nyt siis se luku, joka seurakunnista on tulossa mukaan, on lähellä 50 %. Olisiko mahdollista tehdä HeTasta näiden halukkaiden seurakuntien hanke, kun joka tapauksessa meillä tulee tapahtumaan porrastusta, niin kuin tässä äskeisessä esityksessä todettiin. Seurakunnat voivat valita liittymisnopeuden. Jos HeTa toteutetaan, niin kirkossa ollaan perustamassa massiivista kirkon keskushallinnon uutta virastoa. Se minkä takia pidän tätä pelottavana asiana, on se, että meidän verotulomme, niin kuin me kaikki tiedämme, ovat laskussa. Meillä ei ole rahaa riittämiin. Kysymys on siitä, haluammeko ylläpitää 200 hengen virastoa, jossa on 20–30 johtajaa mukana sen lisäksi, että kirkon keskushallinnossa muutoin on noin 300 henkeä työssä. Tämän alenevan verokertymän aikana olisin hyvin varovainen keskushallinnon paisuttamiseen. Kaikki tulee joka tapauksessa seurakuntien maksettavaksi.

Ihan lopuksi vielä, olen ollut vähän suruissani siitä, että kirkolliskokous todellakin on sellainen järjestelmä, jossa edustajien taikka edustajien muodostamien ryhmittymien kanssa ei ole käyty neuvotteluja etukäteen. Tällainen menettelytapa, jossa ei ole mahdollista arvioida mitä salissa tapahtuu, on tavattoman kuluttavaa virkamiehille. Ja se on tavattoman turhauttavaa myös meille edustajille. On ikään kuin sellainen olo, että tuodaan lakiesitys ja toivotaan-toivotaan, että se menisi läpi. Eli meidän edustajien pitäisi varmaan miettiä tulevaisuutta varten, muodostammeko me jonkinlaisia ryhmittymiä. Ryhmittymiä eivät ole hiippakunnalliset ryhmät, ne ovat liian heterogeenisiä tähän asiaan, eivät puoluepoliittiset ryhmät, koska nekin ovat liian heterogeenisiä. Mikä olisi se malli, jossa pääsisimme valmistelemaan asioita niin, että lakivalmistelu olisi huomattavan paljon tehokkaampaa ja tulos olisi ennustettavampaa? Samalla voisimme hakea sellaisia ratkaisuja, jotka olisivat kompromisseja monessa asiassa. Tämä varmaan helpottaisi koko meidän kirkkomme tilannetta. Kiitoksia!


Tillbaka