Inlägg



Hiilamo Kirsi, edustaja

Rubrik:
Biskopsmötets redogörelse med anledning av ändring av äktenskapslagen (Biskopsmötets brev 1/2016)
Juridisk utredning av följderna av ändringen i äktenskapslagen (Kyrkostyrelsens brev 4/2016)
Diskussionsmodell med tillhörande material till stöd för samtal mellan personer med olika uppfattning om äktenskapet (Kyrkostyrelsens brev 5/2016)

Plenum:
onsdagen den 9 november 2016 kl. 15.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kiitän arkkipiispan ja kirkkoneuvosten Pihlajan ja Huokunan selkeistä puheenvuoroista. Kirkossa on viimeisten sadan vuoden aikana käyty useita oikeustaisteluita. 1800-luvun lopulta asti taisteltiin naisten oikeuksista kirkon täyteen jäsenyyteen, luottamushenkilöyyteen ja lopulta pappeuteen. Sata vuotta kamppailtiin eronneiden oikeudesta elämään toisen ihmisen kanssa. Jo noin viisikymmentä tai kuusikymmentä vuotta on keskusteltu seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Etnisiä ryhmiä koskevat oikeustaistelutkaan eivät ole kirkollemme vieraita, vaikka ne eivät onneksi ole meille olleetkaan yhtä polttavia kuin monikansallisimmissa kirkoissa. Saamelaisia ja romaaneita pidettiin pitkään hädin tuskin ihmisinä. Pappisääty vastusti aikanaan juutalaisten perusoikeuksia, ja vasta 1960-luvun puolivälissä suomen lähetysseuran hallitus suostui ankaran väännön jälkeen tuomitsemaan Etelä-Afrikan rotuerottelun, jota pidettiin siis eri asiana kuin rotusortoa. Kaikissa näissä tapauksissa on raamatusta luettu käskyt syrjiä, tai erotella. Naiset on tarkoitettu eri tehtäviin kuin miehet. Eronneiden on jatkettava liittoaan väkisin, tai elettävä yksin. Seksuaalivähemmistöjen on parannuttava, tai elettävä yksin. Rotujen on pysyttävä erillään, ja hoidettava eri tehtäviä. Toisena yhteisenä piirteenä näissä taisteluissa on ollut se, että esivalta on ollut vanhurskaampi kuin kirkko. Kirkko on Raamattuun vedoten ankarasti vastustanut eri ihmisryhmien oikeuksia, siis alkuun. Mutta myöhemmin, kirkko on Raamatusta lukenut päinvastaisen sanoman. Ja ehkä se on ollut Pyhän Hengen työtä. Suomen kirkossa on viime vuosikymmeninä oltu melko yksimielisiä siitä, ettei etninen alkuperä määritä sitä, kuka saa hoitaa mitäkin tehtävää tai on oikeutettu mihinkin toimituksiin. Ei tulisi kuuloonkaan, että vaikka tummaihoisen oikeus kirkon virkaan tai avioliittoon evättäisiin. Tai, että olisi jollakin tapaa vapaaehtoista se, tekeekö joku hänen kanssaan yhteistyötä vai ei. Tämä on se perspektiivi, josta minä tarkastelen viime vuosina yhä akuuttia homojen syrjintää ja erottelua. Kun joku ehdottaa naispuolisten pappien tai homojen asettamista eri asemaan kirkossa, testaan ajatusta kysymällä itseltäni mitä ajattelisin, jos kyseessä olisi vaikka tummaihoiset tai juutalaiset. Olen valmis etsimään kompromisseja tekemään kirkossa tilaa, myös niille joiden ajattelevan sortavan esimerkiksi homoja, eronneita tai etnisiin ryhmiin tai kansoihin kuuluvia. He vastaavat Jumalan ja lähimmäisten edessä näkemyksistään niinkuin minäkin omistani. Ja eiköhän liene niin, että meidän kaikkien toivo, että "rakkaus peittää paljotkin synnit" ( 1Piet. 4:8). Osa teistä miettii vielä kantaansa, ei ehkä halua asettua tässä kysymyksessä puolelle tai toiselle, pyydän kuitenkin asettumaan asianosaisten tilanteeseen kultaisen säännön hengessä. Pyydän miettimään myös sitä, miten olisitte asemoineet itsenne esimerkiksi Yhdysvaltain kuusikymmentäluvun kansalaisoikeustaistelussa keskilinjalla.



Tillbaka