Arvoisa puheenjohtaja. Kiitos valiokunnalle perusteellisesta työstä. Vanhana poikakerholaisena, poikatyön tekijänä ja partiolaisena oikein innostuin hyvistä ehdotuksista. Erityisen ilahtunut olen siitä, että valiokunta painottaa ennen rippikoulua tapahtuvan varhaisnuorisotyön merkitystä. Varsinkin kymmenen ikävuoden molemmin puolin voidaan vielä ratkaisevasti vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen. Tämä on syytä huomata lapsen moraalisen ja eettisen kehityksen sekä uskonnollisen kasvatuksen osalta. Esimerkiksi uskonnollisessa elämässä tämä ikä on erittäin ratkaisevaa aikaa. Silloin saadut kokemukset vaikuttavat ratkaisevasti siihen, saako lapsen usko muuttua omakohtaiseksi ja persoonalliseksi, vai jääkö se vain yhdeksi varhaislapsuuden turvallisuuden elementiksi, joka sitten aikanaan on helppo hylätä. Kymmenen ikävuoden molemmin puolin, keskilapsuudessa valitaan suunta, jota murrosiässä toteutetaan. Siksi lapsen kokonaisvaltaisen kasvun ja hyvinvoinnin kannalta varhaisnuorisotyö on tärkeää.

Kuten valiokunnan mietinnössä tulee esille, kaiken kaikkiaan kirkkoamme on pidettävä lapsi- ja nuorisoystävällisenä, sekä lapsi- ja nuorisotyötä arvostavana myös taloudellisesti. Resurssit ovat hyvät, se on selkeästi yksi näiden työalojen vahvuuksia. Valiokunta onkin tätä hyvin ansiokkaasti pohtinut mietinnössään ja kysyy myös viisaasti, että onko kirkossa ymmärretty varhaisnuorisotyön tärkeys oikealla tavalla? Toivon, että varhaisnuorisotyö ja partiotoiminta saa tästä kirkolliskokouksen päätöksestä uutta intoa yhä edelleen kehittää työtä poikien ja tyttöjen parissa. Vanha poikatyön veteraani sanoi vuosikymmeniä sitten: ”Jos kirkko unohtaa pojat, niin miehiksi kasvettuaan he kaatavat kirkon.” Toivottavasti tämä ei toteudu meidän kirkossamme. Siksi varhaisnuorisotyöhön on kiinnitettävä valiokunnan esittämällä tavalla huomiota.

Tillbaka