Inlägg



Westerlund Åsa, ombudet

Rubrik:
Mellanrapport från arbetsgruppen för kyrkans strategi 2015 (Meddelande till kyrkomötet 2/2007)

Plenum:
Tisdagen den 8 maj 2007 kl. 12.30

Text:
Bästa ordförande och kära ombud. Jag vill dela Kirsti Rostamos glädje över att vi får redan i det här skedet möjlighet att kommentera den här strategin i så här tidigt skede. Speciellt glad är jag när det på sidan 3, bland målsättningarna, som målsättning nummer 1 finns stärkande av det andliga livet i vår kyrka. Jag uppfattar att det är en av de allra viktigaste sakerna i framtiden. Men jag ska ändå mera tala om en annan sak, det vill säga om globaliseringens effekter i vårt lilla Finland.

Tämän meille annetun ilmoituksen ensimmäisellä sivulla lukee näin, että työskentelyssä tulee ottaa huomioon globalisoitumisen ja suomalaisen yhteiskunnan muutosten vaikutukset kirkon toimintaan ja jäsenyyteen. Tässä suppeassa ilmoituksessa ei tätä asiaa laajemmalti ole käsitelty, ja siksi haluaisin painottaa paria asiaa. Meidän haasteenamme suomalaisessa yhteiskunnassa on se, että millä tavalla saadaan lisää työntekijöitä. Tämä on aivan välttämätöntä meidän yhteiskunnallemme tulevaisuudessa. Toivottavasti tänne myös muuttaa kristittyjä sisaria ja veljiä toisista kulttuureista. Näin on ainakin tapahtunut muissa Pohjoismaissa, joissa nykyään on hyvin, hyvin monen kirkon jäseniä. Islannissa tämä on viimeisten 20 vuoden aikana ollut erittäin näkyvää, ja myös Ruotsissa; varsinkin ortodoksiseen maailmaan kuuluvia ihmisiä on siellä hyvin runsaasti ja kirkkokuntia hyvin, hyvin monta. Tämä on meidän kirkollemme suuri haaste. Emme tietenkään halua omia itsellemme ortodoksisen kirkon jäseniä, mutta tänne tulee varmasti myös ihan luterilaisia. Kun nähdään, mitä on tapahtunut Ruotsissa, niin siellä nämä yhteen ja samaan kulttuuripiiriin kuuluvat kristityt haluavat omat seurakuntansa. Millä tavalla vastaamme tähän haasteeseen? Onko meillä mahdollisuutta ottaa luterilaisia sisaria ja veljiä omaan kirkkoomme, vai onko näin, että heidän täytyy jättäytyä kirkkomme ulkopuolelle? Toivoisin, että tätä asiaa pohdittaisiin strategiaryhmässä, ja silloin keskustelu ulkoasiain osaston kanssa on tärkeää. Siellä on tietoa siitä, mitä on muualla Euroopassa tapahtunut. Itsekään en olisi tätä ymmärtänyt ongelmaksi, jos en olisi ollut mukana pohjoismaisessa ekumeenisessa työssä. Tällä hetkellä tämä on myös haaste hallinnolliselle puolelle kirkossamme; tällä hetkellähän meillä on kaksi seurakuntaa, saksalainen seurakunta ja Olaus Petrin seurakunta, jotka ovat tavallaan tällaisia irrallisia maahanmuuttajaseurakuntia. Tällä hetkellä ne on kätevästi ympätty Porvoon hiippakuntaan, mutta jos näitä alkaa tulla yhä enemmän, onko tämä sitten se oikea tie vai pitääkö meidän jo valmiiksi miettiä, mikä kuvio loppujen lopuksi on paras? Kiitos.


Tillbaka