Inlägg



Aakko Antero, edustaja

Rubrik:
Ändring av lagstiftningen om kyrkans lokala strukturer, lagutskottets betänkande 1/2015 om Kyrkostyrelsens framställning 3/2014 - Första behandlingen

Plenum:
Onsdagen den 6 maj 2015 kl. 9.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kokousedustajat.

Viime sunnuntai oli neljäs pääsiäisen jälkeinen sunnuntai. Samalla se oli myöskin kolmas sunnuntai siitä, kun Oulun Kärpät voitti Suomen mestaruuden. Kirkolliskokouksen avajaispäivänä jumalanpalveluksessa saimme kuulla puhuttelevaa tekstiä siitä, mitä on rakkaus ja mitä on toisista välittäminen. Toivon, että meidän sydämemme tänään täyttää tämä rakkaus. Ajatus siitä, että on parempi jos oma ehtoollismaljamme on puusta tai vaikka luusta, jos sitä kautta voimme turvata sen, että naapuriseurakuntamme tulevaisuus on turvattu. Eli siellä voidaan säilyttää jumalanpalveluselämä ja kehittää vapaaehtoistoimintaa.

Miten tämä Kärppä-ottelu sitten liittyi tähän päivään? Se liittyy sillä tavalla, että miksi Kärpät voitti. Ne voittivat siitä, syystä, että heillä oli selkeä päämäärä, heillä oli perustyö kunnossa. He olivat panostaneet nuorisoon sillä tavalla, että he haluavat että tulevaisuudenkin Oulussa on toimiva Kärppälauma. Heillä oli selkeä johto ja selkeä kapteeni laivassa. Tänä päivänä voimme samoja asioita siirtää seurakuntaelämään. Saamme aikaan paikallistasolle seurakunnan, jossa seurakunta voi säilyttää nimensä, vaikka kunta häviäisi alta pois. Olen itse kymmenien vuosien ajan seurannut seurakuntaelämää vaimoni työpaikan ja omien luottamustoimieni toimesta. Ja olin aloitteellisesti mukana silloin, kun Oulussa mietittiin, millä seurakuntaelämärakenteella voidaan parhaiten toteuttaa kirkon perustehtävää Oulussa. Tämä hanke kariutui loppusuoralla. Päämääränä oli silloin yksi seurakunta Ouluun. Sen tärkein kariuttamisen aihe oli varmasti se, että samaan aikaan Ouluun oli tulossa viisi eri kuntaa, joissa oli kymmeniätuhansia asukkaita. Ja siellä luopuminen kunnasta ja luopuminen seurakunnan nimestä oli liian iso kynnys. Ja niinpä meillä on tällä hetkellä Oulussa yhtymä, jossa on seitsemän seurakuntaa, joista pienin on alle 10 000 ja suurin yli 40 000. Tämä Oulun yhtymämalli ei ole sellainen, jonka minä toivoisin yhtymän olevan. Tässä uudessa mallissa, mitä me suunnittelemme ja olemme tänään päättämässä, on moniahyviä asioita jotka ovat paremmin kuin nykyisessä. Tultuani valituksi kirkolliskokousedustajaksi ja päästyäni vielä hallintovaliokuntaan, johon olin halunnut, lähdin tehtävään suurella innolla. Huolimatta siitä, että oma terveydentilani on heikentymässä noin kymmenen vuotta sitten alkaneen Parkinsonin taudin johdosta. Tavoitteeni on kuitenkin kokonaiskirkon parhaaksi. Olen halunnut tältä pohjalta työskennellä kaiken aikaa.

En oikein tänä päivänä jaksa ymmärtää sitä äänekästä vähemmistöä, joka on nyt torppaamassa tätä hyvää hanketta. Yhtymämalliin on saatu väljyyttä ja joustavuutta ja se pitää sisällään ne yhden seurakunnan hyvät puolet ja toisaalta yhden lainsäädännön kautta luomalla kullekin paikkakunnalle väljä tai kiinteä yhtymä saamme paremman tuloksen aikaan ja varmistamme tulevaisuuden. Yhtymän sisällä oleva iso seurakunta voi toimia niin kuin tähänkin saakka on toiminutaluekirkkojen pohjalta. Ja ne pienet seurakunnat saavat muodostuessaan tarvittavan tuen isosiskoltaan tai isoveljeltään. Eikö se ole asioiden yksinkertaistamista, jos, tämä nyt on ehkä huono liittymisesimerkki, mutta jos Sodankylän seurakuntaan liittyisi esimerkiksi Inari. Tänä päivänä sodankylä lähettää rahaa Kirkkohallitukselle ja Kirkkohallitus sitten palauttaa siitä osan Inariin. Eikö olisi parempi, että Sodankylä antaa ne rahat suoraan Inarille, jolloin inarilainen edustaja on itse päättämässä tästä toiminnasta.

Nyt esillä oleva yhtymämalli ei ole täydellinen minunkaan mielestä, niin kuin täällä on aiemmin todettu. Ja näin varmasti on tässä salissa jokaisella, joku kohta jonka haluaisi olevan hieman toisin. Kysymys on kuitenkin suurimmasta uudistuksesta, mitä ehkä vuosituhanteen on kirkossa tehty. Ja näin ollen se on laaja kokonaisuus ja sitä on valmisteltu hyvin ja pitkään. Meillä ei vain ole kirkossa totuttu tekemään näin isoja muutoksia ja se on monelle se kynnyskysymys. Esimerkiksi ystäväni Pauli Niemelä totesi omassa puheenvuorossaan täällä ja myöskin Rauhantervehdys-lehdessä, että hän vastustaa tätä mallia, koska tämä yhtymämalli ei ollut riittävän joustava. siellä säilyi kahdet vaalit. Toisaalta hän totesi äskeisessäkin puheenvuorossaan, että jos vastassa olisi tämä uusi yhtymämalli ja Oulun nykyinen malli, hän arvelematta äänestäisi sen puolesta. Ja nyökyttää edelleenkin.

Summa summarum, hyvät sisaret ja veljet. Nyt vaaditaan meiltä rohkeutta ja uskallusta ottaa se askel, että hyväksymme hyvin valmistellun rakennemallin ja kirkon historiaa ajatellen voimme olla varmoja siitä, että se on askel eteenpäin. Aikanaan tulevat edustajat voivat korjata niitä puutteita, mitä siinä nyt on olemassa. Niinhän kirkko on tehnyt aina. Ei mallin hyväksyminen ole yhtäkuin se, että kirkko olisi saavuttanut evoluutiopisteensä. Kehitys jatkuu vielä tämänkin jälkeen. Meidän on valittu tänne, jotta me vastuumme tuntien rakkauden hengessä vastuuta kantaen uskallamme tehdä sen, mikä on tänään tehtävä. Uskallamme joustaa omista pienistä ympyröistä kokonaisuuden hyväksi. Siis iloisella mielellä luojaamme luottaen painetaan vihreää.


Tillbaka