Inlägg



Ojala Sami, edustaja

Rubrik:
Ändring av bestämmelserna om kvalificerad majoritet (Ombudsinitiativ 3/2010)

Plenum:
Tisdagen den 4 maj 2010 kl. 12.30

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tässä salissa joistakin asioista päätettäessä suurimman osan meistä täytyisi olla samaa mieltä. Se on hyvä ja oikein. Määräenemmistösäännökset on aivan alun perin vuosisatoja sitten kehitetty suojelemaan vähemmistöä satunnaisen enemmistön vallankäytöltä. Tämä on itse asiassa Wikipediasta otettu määritelmä ja se kuulostaa hyvin oikealta. Käytännössä nykyistä käytäntöä, 3/4- määräenemmistöä, ei ole koskaan perin pohjin tarkasteltu ja tutkittu. Se on ollut käytössä Schaumanin kirkkolaista alkaen vuodesta 1869. Siihen senaikaiseen tilanteeseen, kun hän valmisteli tätä kirkkolakiaan, itse asiassa vuosikymmeniä, tämä 3/4-määräenemmistö oli varmasti perusteltu ja toimiva. Ylipäätään ajatus siitä, että Schauman ehdotti että perustetaan kirkolliskokous, sekin oli jo radikaalia ja se oli silloin jotain uutta. Hän esitti, että kirkolliskokous muodostuisi papeista ja maallikoista. Ja tämä oli myös aika radikaalia ja ennen kuulumatonta. Moni kritisoi siihen aikaan maallikoiden osuutta, ja naisiahan ei tietenkään vielä tässä vaiheessa ollut mukana, eikä sen jälkeen vielä vuosikymmeniin. Vielä 1920-luvullakin naisten asemasta keskusteltiin erittäin kovin sanankääntein. Maallikkoasiassa kommentoitiin silloin 150 vuotta sitten, muun muassa pidettiin sitä vaarallisena, että "se valmistaisi maallikkoainekselle vaarallisen ja aiheettoman ylivallan kirkossa." Ja näin siis olisi, jos Schaumanin ehdotus pappien ja maallikkojen yhtäläisestä määrästä kirkolliskokouksessa toteutuisi. Melkein vuosikymmen tämän jälkeen, vuonna 1866, kirkkolain tarkastuskomitea totesi, että heidän mielestään " täytyi otaksua, että sekä seurakunnissa että kouluissa virkaa toimittavilla papeilla olevan enemmän tietoja kirkolliskokouksessa käsiteltäviksi tulevista asioista kuin maallikoilla ylimalkaan." Asia eteni kuitenkin niin että maallikoita peruspappeja valittiin lopulta sama määrä kirkolliskokouksen jäseniksi, silloin ihan alun alkujaan. Tätä taustaa vasten ei liene ihan kaukaa haettu, että tässä saattoi olla jonkinlainen pappissääty vastaan muut säädyt -asetelma. Se ei välttämättä ole oikea selitys, mutta siellä saattaa olla tämä taustalla. Lopputulos kuitenkin oli se, että maallikot "oli ihan jees", heidät hyväksyttiin joukkoon, kaikki kolme muutakin säätyä.

Luodusta määräenemmistövaatimuksesta seurasi jo silloin se, että toki kirkolliskokous kokoontui ihan aluksi ensimmäisen kerran, ja sitten kymmenen vuoden päästä heti seuraavan kerran. Ja voi olla, että määräenemmistövaatimus myös luotiin siihen tilanteeseen turvaamaan kirkkolaki tällaisilta yhtäkkisiltä päähänpistoilta, joita saattoi nousta esiin kesken kirkolliskokouksen. Kirkolliskokous kesti silloin vähän pitempään kuin meillä tämä viikko. Se saattoi myös olla yksi syy, haluttiin siihen luoda tarpeeksi hyvä käytäntö. On tätä asiaa joskus mietitty, viimeksi siis oikein kunnolla, mitä papereista löysin, 1927. Sehän on aivan vähän aikaa sitten. Silloin tätä kritisoitiin kirkkolain uudistamista varten perustetun komitean mietinnössä. Kun mietiskelin, että minkähänlaisen puheen täällä pitäisin, ajattelin, että kaikilla hyvillä puhujilla täytyy olla hyvät avustajat ja sihteerit kirjoittamassa puheita, ja niin on minullakin. Minulla on tämä kirkkolain uudistamiskomitea vuodelta 1927. Luenpa sieltä ihan suoraan. "On täysin paikallaan kirkkolaistamme annettu arvostelu, että vaikeammin muutettavaa lakia lienee vaikea ajatella. Kun kuitenkin elävä elämä kehittyy sillä nopeudella, millä se nykyaikana kehittyy, silloin tällainen lainsäädäntöjärjestys vaikuttaa, että jollakin hetkellä tarpeellinen lainmuutos ennättää jo vanheta ennen kuin se edes ehtii hallitusviranomaisten vahvistettavaksi, ja sillä välin kirkko joutuu saamattomana kärsimään uusien olojen edessä vanhoine kelpaamattomine säännöksineen." Modernia kieltä. Vuoden 1927 mietinnössä silloinen kirkkolain uudistamista varten perustettu komitea otti myös kantaa tähän 3/4-määräenemmistöön ja toivoi sitä muutettavaksi niin että se olisi 2/3, silloin kun määräenemmistöä tarvittaisiin. Lainaan taas mietinnöstä: "Ehdotuksen lopulliseen hyväksymiseen vaaditaan nykyään, että" - nykyään, siis vuonna 1927 - "että vähintään kolme neljättä osaa annetuista äänistä kannattaa muutosta. Tämä määräenemmistö on siksi korkea, että monen tärkeän muutoksen aikaan saaminen sen kautta on liiaksi hidastunut. Komitea katsoo, että jos se alennettaisiin kahdeksi kolmasosaksi, siinäkin olisi kyllin takeita, ettei liian vähän harkittuja päätöksiä tulisi tehdyksi."

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tämän aloitteen tarkoituksena ei ole mikään muu kuin se, mitä tässä aloitteessa on kirjoitettu. Tässä ei ole mitään kummallisia tausta-ajatuksia. Toiveena - ainakin minun, ja oletan, että kaikkien allekirjoittajien toiveena - on se, että määräenemmistösäännösten perusteet selvitettäisiin nyt huolella ja asiaa tarkasteltaisiin kunnolla. Edes kerran 150 vuodessa. Jos esimerkiksi jossain kirkon opin kannalta tärkeässä asiassa katsotaan, että siinä tarvittaisiin erittäin suurta ja kattavaa määräenemmistöä, vaikka suurempaa kuin 3/4-määräenemmistö, niin voidaanhan mahdollisesti päättää, että sitten sellaisissa asioissa määräenemmistön täytyy olla 5/6. Se on aivan mahdollista. Pääasia, että tätä asiaa tarkasteltaisiin. Näin ollen, hyvät ystävät, täysin vilpittömin mielin ja ajatuksin esitämme kunnioittavasti kirkolliskokoukselle, että se antaisi kirkkohallitukselle tehtäväksi tehdä kattava selvitys kirkkolain 20 luvun 10 §:ään sisältyvän määräenemmistösäännöksen perusteista ja kaikista siihen liittyvistä näkökohdista ja ryhtyä selvityksen pohjalta toimenpiteisiin kirkkolain määräenemmistösäännösten muuttamiseksi siten, että mahdollisesti tarpeettomiksi katsotut määräenemmistövaatimukset poistetaan ja tarpeellisiksi nähtyjä määräenemmistövaatimuksia muokataan tavalla, joka kirkon uskon ja opin ydintä vaarantamatta mahdollistaa nykyistä joustavamman ja tehokkaamman päätöksenteon.


Tillbaka