Inlägg



Uusitalo Reetta, edustaja

Rubrik:
Inrättande av arbetsgrupp för stärkande av kyrkans enhet trots mångstämmigheten (Ombudsinitiativ 2/2011)

Plenum:
Tisdagen den 3 maj 2011 kl. 12.30

Text:
Tulin tänne pönttöön, vaikka ajattelin etten jaksa. Mutta tämä asia on niin tärkeä. Kokoajan kun olen täällä kirkolliskokouksessa ollut ja kuunnellut meidän kaikkien puheita, on minulla ollut huoli siitä, kuinka eri lailla ja ohi toistemme puhumme. Se konkretisoitui syksyllä. Vaikka tiedänkin, mistä kirkko on lähtenyt ja minkälaisia kirkon ongelmat ovat olleet ihan kirkon alkuaikoina, kuitenkin edelleen huoli on noussut ja noussut. Sen vuoksi, vaikka tämä aloite osoittautuisikin väärään paikkaan lähetetyltä, on se tärkeä. Kristillinen kirkkohan on rakennettu apostoli Pietarin varaan aivan vajavaiseksi yhteisöksi, jota kuitenkin Herra hoitaa ja pitää yllä. Sitä ei ole rakennettu meidän varaamme. Ajatelkaamme vaikkapa kuinka hengellisyys näyttäytyy Martan ja Marian toimissa ja touhuissa. He palvelivat eri tavoin. Ei Jeesus mielestäni moittinut, vaan toi aina näkyviin sen toisen puolen. Kehotus ottaa myöskin sen toisen ihmisen ajatuksen huomioon.

Meidän pitäisi tietysti muistaa se, että kaikkein heikoimpia hoidettaisiin. Äitini oli hyvin tarkka sodanjälkeisessä maalaispitäjässä, että niitä heikoimpia käytäisiin katsomassa ja heikoimpia hoidettiin, heille kudottiin sukkia ja niin edelleen. Äitini ymmärsi sen, minkälaisista lähtökohdista oli lähdetty, miten olivat miehet kuolleet ja miten asiat olivat huonosti. Kun tuli 60-luku ja maailma laitettiin mullin mallin, mielestäni kirkkoakin moitittiin ja väki kirkosta väheni. Hän muisti aina, että Herra hoitaa kirkon. Meidän pitäisi tuntea enemmän toinen toisiamme. Kun sanomme omia mielipiteitämme, meidän pitäisi kuunnella uudestaan mitä toinen sanoi. Tunteminen ja ymmärtäminen lähtee vain sieltä kautta. Ensimmäisen Pietarin kirjeen kolmannen luvun kohta on puhutellut monta muutakin täällä: "Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä." Varsinkin itselle, minä myös. Jatkuu: "Älkää vastatko pahaan pahalla, älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa". Minusta tässä kirkon keskustelussa ei ole tällaista herjauksen sävyä, mutta siinä on se sävy, että me emme ymmärrä toisiamme. Ja sen takia kannattaisi ehkä ensiksi siunata ja miettiä uudestaan mitä hän sanoi, ettemme olettaisi ja suhtautuisi sillä samalla sabluunalla, millä olemme aikaisemmin hänet tunteneet ja kuulleet. Tämä aloite on tehty siinä tarkoituksessa, että me tekisimme jotain ja olen erittäin kiitollinen että se tuli tässä vaiheessa.


Tillbaka