Inlägg



Hallamaa Jaana, edustaja

Rubrik:
Biskopsmötets redogörelse med anledning av ändring av äktenskapslagen (Biskopsmötets brev 1/2016)
Juridisk utredning av följderna av ändringen i äktenskapslagen (Kyrkostyrelsens brev 4/2016)
Diskussionsmodell med tillhörande material till stöd för samtal mellan personer med olika uppfattning om äktenskapet (Kyrkostyrelsens brev 5/2016)

Plenum:
onsdagen den 9 november 2016 kl. 15.00

Text:
Esitän tämän puheenvuoron yhdessä edustaja Johanna Korhonen ja Mari Korhonen kanssa. Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Kiitän piispainkokousta sen antamasta selonteosta. Se alkaa upeasti luvulla "Ihmisarvo kuuluu kaikille". Siihen on tiivistetty kirkon eettinen opetus, jonka pohjana on ihmisarvo ja lähimmäisenrakkauden periaate. Jakso päättyy kappaleeseen, jossa sanotaan "kirkon jäseninä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kohtaavat erilaista suhtautumista. Kirkon jäsenistä osa katsoo, että samaa sukupuolta olevien suhteet eivät sovi yhteen kristillisen ihmiskäsityksen kanssa, vaikka he hyväksyvätkin homoseksuaalit ihmisinä".

Selonteossa puhutaan yleisesti sekä kunnioittamisesta että hyväksymisestä, jotta ne eivät olisi vain kauniita sanoja vaan käytäntöä, on tiedettävä mitä kunnioittamisella ja hyväksymisellä tarkoitetaan. Niissä on asteita. Hyväkymisestä ei voida puhua lainkaan, jos ei pystytä tunnustamaan toista ihmistä koskevia tosiasioita, esimerkiksi, että kuulumme kaikki samaan ihmislajiin.

Toinen taso koskee toisen hyväksymistä identiteetin tasolla. Kirkolliskokouksessa en voi välttyä haavoittumasta yhä uudelleen siitä, että vaikka meidät naiset nykyäänkin hyväksytäänkin edustajatovereina ja meitä tervehditään, joukossamme on veljiä, jotka eivät tunnusta eivätkä hyväksy meitä ordinoituja naisia pappiskollegoina.

Hyväksymisen syvin taso toisen persoonan tunnustaminen. Toisen persoonaa ei voida tunnustaa irrallaan ihmistä koskevien tosiasioiden ja hänen identiteettinsä tunnustamisesta. Selonteon muotoilu ihmisen hyväksymisestä näyttää tarkoittavan persoonan tunnustamista. Selonteon johtopäätös on ristiriidassa hyväksymisen käsitteen syvimmän merkityksen kanssa, minkä vuoksi alussa oleva vakuutus homoseksuaalien hyväksymisestä ihmisinä on vaarassa jäädä tyhjäksi puheeksi.

Selonteossa toistellaan, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, viime aikoina laadittujen avioliittoa koskevien tekstien lähiluku paljastaa, että niihin sisältyvä luomisteologia ei ole holistista vaan dikotomista. Dikotomisen tulkinnan mukaan Jumala on luonut ihmisen joko mieheksi tai naiseksi, näin luettuina sanat mies ja nainen eivät kuvaa Jumalan luomistyön rikkautta, vaan niistä tulee normi. Voidakseen olla Jumalan kuva, ihmisen on oltava oikealla tavalla mies tai nainen. Selonteossa ei ole selvennetty mitä tämä tarkoittaa. Mutta koska sitä pidetään kirkon ihmiskäsityksen kannalta keskeisenä, olisi kohtuullista, että näille sanoille annettaisiin jokin merkitys.

Kysymys ei ole saman tekevä, vaan yhteydessä siihen, mitä synnin todellisuudesta sanotaan. Selonteossa toistetaan luterilainen näkemys, että kaikki ihmiset ovat langenneita, syntisiä ja tarvitsevat siksi Kristusta, käsitys synnistä ei ole johdonmukainen. Vaikka kaikkien ihmisten väliset suhteet, myös ihmisten väliset avioliitot ovat synnin todellisuuden leimaamia, näyttää siltä, että toisia pidetään ratkaisevalla syntisempinä kuin toisia. Tällainen käsitys synnistä on ristiriidassa luterilaisen opetuksen kanssa, samalla myös reformaation keskeiset korostukset vaarantuvat. Pelastus ei olekaan Jumalan armolahja Kristuksessa, vaan sen ehdoksi asetetaan estentialistinen mies- tai naisidentiteetin omaksuminen ja parisuhdetta koskevien normien täyttäminen. Pelastuksesta tulee ihmistyö.



Tillbaka