Inlägg



Tynjälä Toive, edustaja

Rubrik:
Kyrkans centralfonds budget för 2014 och verksamhets- och ekonomiplan för 2014-2016 (Kyrkostyrelsens framställning 3/2013)

Plenum:
Måndagen den 4 november 2013 kl. 13.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ystävät. Kun harvoin pääsee tälle areenalle, niin tekee mieli tulla vielä uudestaan. Älkää nyt hermostuko. Rippikoulun tietotaito vientitavaraksi - olisiko tämä osa lähetyskumppanuutta, vai mihin talousvaliokunta tämän asian sovittaa tuossa budjetissa ja toimintasuunnitelmassa? Evankelisluterilaisessa perinteessä on vankka sija rippikoululla, jonka käyminen on edellytys myös kirkollisille toimituksille. Kaikista meidän nuorista rippiksen käy lähes 90 prosenttia. Lähellekään tähän lukuun ei ylletä missään muussa maassa. Suomessa rippikoululla on vahva perinne - tehdään, kuten vanhemmat haluavat ja kaveritkin tekevät, eli itse halutaan. Rippikoulu perustuu Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyyn. Rippikoulussa tutustutaan siihen, mitä kirkkomme opettaa esimerkiksi Jumalasta, kuolemasta ja rukoilemisesta, sekä mietitään yhdessä monia tärkeitä kysymyksiä. Rippikouluun liittyy myös paljon muuta. Suomalaisten ja ruotsalaisten uskonnollisuudessa tapahtuu rippiksen aikana enemmän myönteisiä muutoksia kuin muiden maiden nuorten keskuudessa. Tutkija Kati Niemelä kirjoittaa Kristillinen kasvatus -lehdessä, että näissä maissa nuoret oppivat rippikoulun aikana enemmän paitsi uskonnollisista asioista tiedollisesta näkökulmasta, myös heidän uskonsa vahvistuu, ja uskonnollinen aktiivisuus lisääntyy enemmän kuin muissa maissa. He ovat myös tyytyväisempiä rippikouluunsa ja haluavat muita useammin jatkaa seurakunnassa toimimista myös rippikoulun jälkeen. Keskeisenä selittävänä tekijänä tässä pidetään onnistunutta ja pitkää leirijaksoa.

Rippikoulun suomalaista tietotaitoa tulisi valmistella, lainausmerkeissä mutta tosissaan, vientitavaraksi. Venäjälle, Inkerin kirkkoon, Baltiaan ja niihin EU-maihin, joissa rippikoulua ei vielä ole. Suomalaiset seurakunnat voisivat ensi vaiheessa järjestää nuorilleen myös rippileirejä Inkerin ja Viron kirkkojen koulutuskeskuksissa ja kirkoissa. Viron Talun leirikeskus on juuri valmistunut, ja siellä voidaan pitää kerralla 40-70 rippisläisen koulua. Suomalaiset esimerkiksi Herättäjä-Yhdistyksen parissa ovat ryhmänä, niin sanottuna kirveslähetyksenä, olleet rakentamassa edellämainittuja kohteita, ja niitä on nyt lukuisia rajan tuntumassa. Viimeksi Viron Talu on äsken vihitty käyttöön. Uskoisin suomalaisten isosten ja seurakuntien nuorisovastaavien olevan kiinnostuneita tällaisesta rippileiristä ystäväkirkkomme piirissä ja myös Euroopassa. Onhan jo nyt järjestetty talvijaksoja alppimaisemissa. Koulutus voitaisiin jakaa päivittäin puoliksi, jolloin venäläiset ja virolaiset olisivat opissa toisen, ja suomalaiset toisen puolen päivästä. Tällä tavalla suomalaista rippikouluperinnettä voitaisiin ensi vaiheessa siirtää Viroon, Venäjälle, Inkerin kirkkoon, ja myöhemmin Eurooppaan. Minulla on sellainen käsitys, että paikalliset seurakunnat ryhtyisivät toteuttamaan rippikouluvientiä ja järjestämään rippileirejä eri maissa varsin pienellä porkkanarahalla, jonka kirkkohallitus voisi myöntää. Siis suuresta rahasta tässä kansainvälisessä työssä ei olisi kysymys. Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Koska minulle asti ei ajoissa saapunut tietoa budjettialoitteiden jättöpäivästä, uskallan edellämainitut aloiteasiat ottaa esille tässä lähetekeskustelussa. Toivon talousvaliokunnan ottavan asian esille ja harkitsevan, millä määrärahalla rippikoulun vienti voisi toteutua. Toivon, että asia tulisi huomioiduksi talousvaliokunnan valmistellessa mietintöä budjetista ja toimintasuunnitelmasta.

Edelleen jatkan tästä seurakuntayhtymäasiasta. Juuri on ollut uutisointia, ja täälläkin on ehditty jo puhua, että jokaisen seurakunnan pitää tulevaisuudessa kuulua johonkin seurakuntayhtymään. Sitä minä näin etukäteen olen ihmettelemässä. Kevätistuntokaudella piispa Tapio Luoma piti kovasti puheenvuoroissaan kiinni tästä ajatuksesta. Minun puheenvuoroni saattaa olla jästin heittämistä uuniin, vaikka kuulinkin äsken, että sitä vielä kovasti pohditaan, ja tulee myöhemmin päätettäväksi. Pitääköhän meidän Ilmajoella jo mennä tässä asiassa edelle kuntarakenteen uudistamista? En tiedä ehditäänkö, kun jo kuntaihmiset paitsi jäpittävät Ilmajoen itsenäisyyttä, ajattelevat ehkä myös kuntaselvityksen tekoa Jalasjärven, Laihian tai Kurikan kanssa - ei siis Seinäjoen. No saisihan Ilmajoki siinä samalla Jalasjärveltä muutama tuhat uutta asukasta ja 40 000 000 velkaa kontolleen. Kristillisesti ajatellen siis ihan oikein rikkaille Kurikalle ja Ilmajoelle. No, aina kehittyvällä kaupungilla on myös velkaa, eli Seinäjoen kaupungilla, jos ja kun siihen Ilmajoki liittyy. Joka tapauksessa tulisi sekä kirkon että kunnan piirissä selvittää laajasti, miten asioita olisi parasta hoitaa, ei tänään, vaan parinkymmenen vuoden päästä, ja siitä eteenkinpäin. Keskustelua seurakuntarakenteen muutoksesta odotan mielenkiinnolla, koska keväällä isojen seurakuntien, kuten Vantaan, edustaja Pirjo Ala-Kapee, ja Jyväskylän, edustaja Tuulikki Väliniemi puhuivat mietintöä vastaan, eli eivät olleet hallintovaliokunnan mietinnön kanssa samaa mieltä. Piispa Luoma on hallintovaliokunnan puheenjohtaja, joten ehkä hän virkansa puolesta puolusti mietintöä. No, onhan hänellä kokemusta Seinäjoelta kolmesta kappeliseurakunnasta.

Seurakuntarakenteen kehittäminen ei ole kokouksen asialistalla omana pykälänään, mutta siihen viitataan budjettikirjassa, joten varmaan keskustelua siitä viriää, kuten olemme jo nähneet. Kirkkohallituksen mukaan kehittämistarve nousee kirkon omista tarpeista, vaikka siinä seurataan myös kuntarakenteen kehitystä, kuntauudistuksen aikataulua ja uuden kuntalain valmistelua. Arvoisa puheenjohtaja, minusta tuntuu, että tätä rakennehanketta ajetaan liiaksi ylhäältä alaspäin. Liekö paikallisseurakunnilta tässä asiassa kysytty, mitä he haluavat uudistukselta. Kun kirkolliskokouksen kevään päälinjausten mukaan hiippakunnilla on keskeinen rooli yhtymien muodostamisprosessissa, jääkö paikallisseurakunnat jatkossa odottamaan kädet ristissä mitä tuleman pitää? Onko esimerkiksi koko isolla Etelä-Pohjanmaalla tai pienemmällä Seinäjoen seudulla kaikki seurakunnat kokoava seurakuntayhtymä? Olemme ehkä viisaampia tulevan vapun jälkeen, kun seuraava kirkolliskokous on koolla. Kiitoksia.


Tillbaka