Inlägg



Kemppainen Raili, edustaja

Rubrik:
Allmänna utskottets betänkande 4/2009 om kyrkostyrelsens framställning 6/2008 som gäller kyrkans fyraårsberättelse för åren 2004-2007

Plenum:
Torsdagen den 7 maj 2009 kl. 18.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Jos saisin antaa kevätlahjan kaikille niille, jotka väittävät, että kirkko ei tee mitään, ojentaisin heille tämän "Monikasvoinen kirkko" -teoksen, niin uljaana sitä pidän. Toivon tietysti, että olette huolellisesti itsekin tutustuneet siihen ihan senkin takia, että näyttää joskus siltä, silloin kun kyynisyys saa valtaa, että mitään ei tapahdu, ja sitten kun lukee tuollaisen nelivuotiskertomuksen, havaitsee jotakin aivan muuta. Mutta sellaiseen tietenkään tämä porukka ei eksy eikä lankea! Kertomus kuvaa takakantensa mukaisesti ja tavoitteistoltaan toimintaympäristön muutosta ja se on sen fokus nyt tällä kierroksella. Historiallisen tarkastelun lisäksi se esittää, kuten aiempikin nelivuotiskertomus, johtopäätöksiä, kuvaa, arvioi ja jonkin verran viittoo myös tulevaisuuteen. Kirjoitustapa on kehittänyt tätä kertomusta erinomaisesti. Kertomuksessa on hyödynnetty paljon tutkimustyötä ja seurakuntien toimintaa kuvataan laajasti. Tutkimuksessa on lisäksi käytetty perinteistä tilastointia huomattavasti monisyisempiä ja monipuolisemmalla tavalla kirkkoa kuvaavia menetelmiä. Voihan olla, että kirkon työn luonteesta johtuen useita sen työtapoja ja alueita on vaikea kuvata ja tutkia. Valiokunta pitää tutkimusmenetelmien kehittämistä hyvänä ja onnistuneena ratkaisuna.

Keskeiset muutoslinjat on luetteloitu mietinnön sivuilla 2 ja 3. Näistä muutoslinjoista ja niitten tuomista teemoista monet ovat nousseet tämän kirkolliskokousviikon aikana keskustelun aiheiksi. Muutosnopeus, aikamme nopeasyklisyys on tällä hetkellä sitä vauhtiluokkaa, että nelivuotiskertomus oli tulevaisuusluotauksessaan jo osittain vanhentunut ennen tätäkin käsittelyä. Kaiken kaikkiaan kertomus siis täyttää jälleen paikkansa onnistuneesti ja tukee paikallistason suunnittelu- ja kehittämistoimintaa. Valiokunta nostaa esille tietoisesti vain kolme tulevaisuuden haastetta tämän suuren ja laajan kirjan pohjalta. Perheet ja kasvatus on ollut täällä monelta kantilta keskusteluissa alkaen kummikysymyksestä ja edeten sitten esimerkiksi lapsen hyvään. Kirkolla on kristillisen varhaiskasvatuksen lisäksi merkittävä rooli myös kouluissa ja oppilaitoksissa. Niiden kautta kirkko kohtaa suuren määrän lapsia ja nuoria, joista nyt tunnumme eniten olevan huolissamme. Se antaa perheille käytettäväksi kristillisen kasvatuksen välineitä ja aineistoa tästä onkin runsaasti olemassa. Viittaan kuitenkin vielä myös koulu- ja oppilaitostyöhön, joka mediassa esimerkiksi on tullut reippaastikin nyt esille. Valiokunta haluaa nostaa siinä yhtenä tällaisena muotona resurssikohdentamisen esimerkiksi työotemuutoksilla niin, että seurakuntien ja järjestöjen työntekijät yhteistyöhakuisesti voisivat verkostoitua oppilaitoksiin. Perheitten auttaminen on joka arjen ja kristillisen kasvatuksen asioissa tehokkainta, sillä on laaja kerrannaisvaikutus.

Kirkon jäsenyydestä olemme puhuneet myös monelta kannalta. Jäsenyyden merkitys korostuu, kuten on taidettu tänäänkin sanoa, eräissä kirkollisissa toimituksissa ja vaikkapa kummiudessa sekä kirkollisten vaalien yhteydessä luottamushenkilövastuussa. Toisaalta myös matalaa osallistumiskynnystä pidetään tärkeänä. Lähes kaikkeen kirkon toimintaan voidaankin osallistua jäsenyydestä riippumatta. Silti valiokunnan mielestä kirkon tulisi pohtia, minkä vuoksi kirkossa kannattaa olla jäsenenä ja miten nykyisen laajuisen toiminnan rahoituspohja turvataan, jos jäsenkato jatkuu nykyisellään. Näihin jäsenyyden malleihin myös talousvaliokunta ja hallintovaliokunta ovat lausunnoissaan kiinnittäneet huomiota. Muistutan, että talousvaliokunnan ja hallintovaliokunnan lausunnot ovat tämän mietinnön liitteinä, ne on haluttu siihen suoraan sellaisenaan senkin takia, että ne ovat niin laajoja ja perusteellisia lausuntoja, että on syytä tutustua niihin suoraan sellaisinaan. Tästä jäsenyydestä saanemme lisävaloa ensi syksynä, kun piispa Seppo Häkkisen väitöskirja julkistetaan. "Kirkkoon sitoutumisen ihanne ja todellisuus" valottaa sitten, ei pelkästään nimi vaan myös kirja, kirkon jäsenyyttä ja sen piirteitä ja luulen, että eiköhän siitä yhtä ja toista uuttakin tule mukaan. Mainoskatkona viittaan myös KTK:n julkaisuun "Moderni kirkkokansa, suomalaisten uskonnollisuus uudella vuosituhannella", joka ensi vuonna saa uuden version nähdäkseni myös. Mielestäni yksi sellainen mahdollisuus, jolla tällaiset tutkimukset, jotka edesauttavat näitä keskustelujamme, olisi se, että Kirkon tutkimuskeskus toisi esimerkiksi marraskuussa ständin tänne kirkolliskokoukseen esitelläkseen kirjoja, jotka esimerkiksi nyt tähän jäsenyysproblematiikkaan liittyvät taikka kirkon toimintaympäristön muihin kuvauksiin. Tässäkin mietinnössä yhteen Kati Niemelän tutkimukseen, "Uskonko niin kuin opetan", nyt on viitattu", mutta muitakin tutkimuksia tietenkin on.

Kirkolla on pohdittavanaan kaksi erilaista jäsenmallia, väittää tulevaisuus- ja arvotutkija Ilkka Halava. Siihen oikeastaan on helppo yhtyä. Onko kirkko toiminnassaan korostetusti asiakasomistajakirkko jäsenpalveluineen, vai Kristuksen ruumis, hengellinen yhteisö? Olen ollut aistivinani tässä keskustelussa, mitä täälläkin on käyty, nämä kummatkin poolit. Kuitenkaan kirkon jäsenyyttä ei voida tarkastella vain jäsenetujen näkökulmasta. Kirkon ihmiskuva on toki muuta kuin kuluttavan ja tuottavan ihmisen ihmiskuva. Tällainen seurakuntien ja kirkon kokoava toiminta ja julkinen uskonnollinen osallistuminen, näin väitetään, vähenevät. Kirkon mahdollisuutena on ihmisten vapaaehtoinen ja kokosydäminen, innostunut potentiaali, joka tarvitsee lähinnä tilaa ja mahdollisuutta toteutua. Parin viikon päästä valmistuva ja hieman myöhemmin papiksi vihittävä teologian ylioppilas Daniel Björk oli valiokunnan kuultavana ja hänen nuoren ihmisen näkemyksensä oli se, että kun annetaan tilaa, alkaa tapahtua, mitä myönteisimmässä mielessä. Mitä tämä tilan antaminen kulloinkin on, sitä sopinee näissä erilaisissa foorumeissa pohtia. Kun seurakuntarakennetta kehitetään talouden ja hallinnon näkökulmasta, on seuraava tehtävä kehittää sitä jäsenyyden, osallisuuden ja toimintamahdollisuuksien näkökulmasta. Tässäkin asiassa Suomen seurakunnat ovat aika erilaisia. Opiskelijapaikkakunnat ja sellaiset paikkakunnat, joissa nuoria aikuisia on paljon, ovat tietysti hieman erilaisia kuin esimerkiksi Kainuun syrjäseutujen pienehköt maaseutuseurakunnat.

Valiokunta haluaa lanseerata kirkolliskokouksen laajaan käyttöön sovinnollisen moniäänisyyden. Keskustelu asioista voi olla vaikeaa, mutta mielekkäälle, rauhalliselle, kiihkottomalle ja myös eteenpäin pääsevälle keskustelulle tulisi olla luonteva tila. Keskustelun tila on toimintamahdollisuuksia avarampi. Kun katsotte nyt viime Kotimaata ja sen pääkirjoitusta, joskin se viittasi aivan eri asiaan kuin mitä tähän, otsikko oli kiinnostava, että kirkolla ei voi olla vain yksi ääni. Melkein kuin sovinnollista moniäänisyyttä. Erilaisia vuoropuhelun aihioita toki onkin ja nähdäkseni eräiden kirkollisten järjestöjen ja piispojen yhteinen niin sanottu "tahdon ilmaisu" maaliskuussa tänä vuonna on yksi tällainen uudenlaisen vuoropuhelun aihio. Tämä ei suinkaan tietenkään ole ainoa. Valiokunta haluaa viitata myös tulevaisuusvaliokuntaan, mutta siitä varmaan päästään puhumaan vielä myöhemminkin. Valiokunta ehdottaa, voisiko seuraavan nelivuotiskertomuksen teemana olla kirkon strategioiden toteutuminen. Toinen mahdollinen toivottava aihe on selvittää kirkollista teologis-yhteiskunnallista keskustelua, mistä yleensä keskustellaan, kuinka sitä jäsennetään ja mitä seurauksia siitä mahdollisesti on.

Valiokunta kiittää Kirkon tutkimuskeskusta ja kertomuksen laadintaan osallistuneita erinomaisesta selvityksestä. Tämän perusteella yleisvaliokunta esittää, että kirkolliskokous päättää merkitä tiedokseen nelivuotiskertomuksen "Monikasvoinen kirkko" ja toiseksi lähettää valiokunnan mietinnön ja siitä käydyn lähetekeskustelun ja nyt mahdollisesti käytävän keskustelun kirkkohallitukselle ja hiippakunnille tiedoksi ja otettavaksi huomioon niiden työssä ja seuraavissa suunnitelmissa, pyytää kolmanneksi Kirkon tutkimuskeskusta laatimaan kirkon nelivuotiskertomuksen vuosilta 2008-2011.


Tillbaka