Inlägg



Määttänen Annika, edustaja

Rubrik:
Utredning av alternativet att avstå från vigsel till äktenskap, allmänna utskottets betänkande 3/2016 om ombudsinitiativ 3/2016

Plenum:
torsdagen den 10 november 2016 kl. 14.30

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kiitän yleisvaliokuntaa hyvin laaditusta mietinnöstä ja kannatan valiokunnan esitystä aloitteen lähettämisestä piispainkokouksen valmisteltavaksi yhteistyössä kirkkohallituksen kanssa.

Olen kolmannen kauden kirkolliskokousedustaja ja näiden kirkolliskokousvuosieni aikana olen useaan kertaan puhunut moniäänisen kirkon puolesta, mutta nyt en taida enää itsekään uskoa siihen idealistiseen mielikuvaan moniäänisestä ja samalla sopuisasta kirkosta. Uskoni kirkon sovinnolliseen moniäänisyyteen ja eri näkemysten rauhaisaan rinnakkaiseloon on rapistunut, koska viime vuosien aikana kirkollisessa keskustelussa on saanut valtaa asenne, menkää te kaikki, jotka ette ole samaa mieltä kuin me.

Jos me haluamme rakentaa aidosti moniäänistä kirkkoa, silloin meidän pitää hyväksyä se tosiasia, että tulemme uskon kysymyksissä ratkaisevasti erilaisiin ja jopa täysin vastakkaisiin näkemyksiin. Juuri siinä paljon mainostettu avoimuus ja suvaitsevaisuus punnitaan, että me kestämme todellisen erilaisuuden. Avoimuus ja suvaitsevaisuus eivät toteudu siellä, missä keskustelun tarkoitus on vain manipuloida muut keskustelijat oman näkemyksen taakse ja sulkea eri mieltä olevat ulos yhteydestä.

Tässä käsillä olevassa keskustelusta kristillisestä avioliittokäsityksestä me joudumme sietämään mielipiteitä, jotka vahvasti poikkeavat omistamme. Sietäminen voi muuttua ymmärtämiseksi, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki mielipiteet pitäisi hyväksyä. Jeesus ei kehota meitä toinen toistemme sietämiseen, vaan hän vaatii, että me rakastamme toinen toisiamme. Tämä on kova läksy ainakin minulle. Eri tavoin ajattelevien hylkääminen ei siis ole vaihtoehto, jos me otamme Jeesuksen opetuksen todesta. Yhteyttä on vaalittava, vaikka se olisi kivuliasta.

Toivon ja rukoilen, että meillä olisi halua pysyä yhdessä ja erilaisista näkemyksistä huolimatta soutaisimme samaan suuntaan. Siksi itse tällä hetkellä kannatan ajatusta, että kirkko luopuisi vihkioikeudesta ja piispainkokous antaisi väljän ohjeistuksen rukoushetkeen avioliiton solmineille. Kirkon avioliittokäsitys ei muuttuisi ja rukoushetken väljä ohjeistus antaisi papistolle liikkumatilaa toimia omantuntonsa mukaisesti. Tämä kompromissiehdotus saataisi olla se kapea kannas, joka ohjaisi meidät tämän upottavan suon yli.



Tillbaka