Inlägg
Alasalmi Aila
,
edustaja
Rubrik:
Utökad dopundervisning och tidigareläggning av konfirmandundervisningen, allmänna utskottets betänkkande 1/2013 om ombudsinitiativ 3/2012
Plenum:
Tistagen den 14 maj 2013 kl. 12.30
Text:
Arvoisa puheenjohtaja. Tämä keskustelu on ollut erittäin mielenkiintoista ja rakentavaa ja kaikella lailla tärkeätä, mutta minäkin haluan vielä tuoda yhden. Mietin ensin, että alanko puhua näin, mutta puhunpa kuitenkin. Tuossa valiokunnan mietinnössä piispa Jolkkonen toi kyllä esille sen, että liian usein vanhemmat sanovat niin, että lapset saavat itse valita uskonsa myöhemmin, jättävät jopa kastamatta lapsia ja niin pois päin, vaikka itse olisivatkin kristittyjä. Se on hyvin raju tilanne. Voi olla niinkin, että lapset on kastettu, mutta sitten tulee jokin ihmeellisyys mukaan, että esimerkiksi isovanhemmat eivät saa niille puhua mitään. Tulee tosi paha mieli - puhun vähän omasta kokemuksestakin, että siitä tulee hirveän paha mieli, kun haluaisi kauniisti ihan ilman kehottamatta mutta vain tuoda julki tätä hyvää asiaa. Se maailma on hyvin karu, ja minun mielipiteeni on että se johtaa siihen, että tuleekohan niille lapsille koskaan sitä uskonkäsitystä, jos sitä ei tule kotoa yhtään, silloin pienenä. Tai jos tulee, niin se on sitten jotain mitä me emme haluaisi. Mutta en tiedä, onko tähän mitään viisastenkiveä kirkon, täältä päin katsottuna, että voisiko jotenkin esimerkiksi ylisukupolvista kasvatusta tehdä seurakunnan taholta. Sitä voi jollain lailla, ja varmasti sitä onkin, mutta sitä toivoisi. Että pääsisi jotenkin sanomaan. Mutta kun se on niin hassua, että oma tyttären tai pojan perhe, tasanhan he tietävät, mitä ne isovanhemmat ajattelevat. Tämä on sellainen ongelma.
Tillbaka