Inlägg



Latvus Kari, edustaja

Rubrik:
Nytt sätt att välja lekmannaombud till kyrkomötet, allmänna utskottets betänkande 3/2013 om ombudsinitiativ 3/2013

Plenum:
Torsdagen den 7 november 2013 kl. 13.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Yleisvaliokunnan mietintö esittää, että aloite kirkolliskokouksen maallikkojäsenten suorasta vaalista raukeaa. Olen tuon aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja, mutta myös yleisvaliokunnan jäsen ja siten osallinen yksimieliseen valiokunnan esitykseen. Nyt moni saattaa kysyä, että olenko joutunut valiokunnassa tiukkaan Latvus vastaan Latvus -vääntöön ja muuttanut kantaani asiassa. Selvennykseksi on ensinnä sanottava, että olen osallistunut yleisvaliokunnan työskentelyyn vasta loppumetreillä, jolloin esityksen päälinja oli jo lyöty lukkoon. En myöskään ollut läsnä asiantuntijoiden kuulemisessa. Ja näistä syistä en ole myöskään jättänyt eriävää mielipidettä tästä mietinnöstä, vaikka se olisi tuntunut joiltakin osin tarkoituksenmukaiselta. Voidakseni kuitenkin antaa itselleni ainakin osittaisen synninpäästön tästä mietinnöstä, jossa nimeni on, muutamaan asiaan on syytä tarttua.

Kysehän on yhteisen tien etsimisestä, johon piispa Jolkkonen juuri edellä viittasi. Mietintö vie asiaa eteenpäin, mutta valmiiksi asia ei tule. Mietinnön vahvat argumentit, joilla siis aloitetta suorasta äänioikeutettujen seurakuntalaisten suorittamasta vaalista vastustetaan, ovat talous ja vaalin mukanaan tuoma lisätyö. Nämä ovat selviä seikkoja, jotka täytyy tunnustaa. Jos niiden painoarvo riittää, muutokseen ei ole syytä. Jos. Talousvaikutus olisi kuitenkin kovin erilainen, jos seurakunta ja kirkolliskokousvaali käytäisiin samalla kertaa. Kerran neljässä vuodessa tapahtuva keskitetty kirkkovaali tarjoaisi näkökulmia, jotka puuttuvat mietinnöstä kokonaan. Esimerkiksi kaksilla lipuilla käyty vaali ei olisi kohtuuton teknisenä suorituksena. Edelleen, heikommalla pohjalla ja jatkossa keskustelun alaisia ovat esimerkiksi sivulla 7 kuvatut perustelut, joiden mukaan maallikkoedustajat ovat seurakuntien edustajia nykyisen järjestelmän vallitessa ja juuri siksi voidaan puoltaa välillistä vaalia. On kuitenkin huomattava, että seurakunta ei aseta ehdokkaita eikä seurakunta käytä ääntä, ei äänestä. Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalissa äänestäjinä ovat nykyisessä välillisessä vaalissa seurakuntalaisten valitsemat luottamushenkilöt. Jos nämä samat seurakuntalaiset äänestäisivät suoraan valitsijayhdistysten ehdokkaita, kyse olisi aivan yhtä paljon kirkon edustajien valinnasta. Esimerkiksi tällä kohden perustelut ovat kyseenalaisia tai ainakin keskustelun alaisia ja vaativat siis jatkuvaa pohdiskelua eteenpäin, jotta voidaan todeta, miten asia edistyy. Ja näiltä kohdin olisi myös voitu päätyä toisenlaiseen lopputulokseen.

Se asia, mitä mietintö ei tuo esille, on ehkä kaikkein ilmeisin syy esittää aloitteen raukeamista. Puuttuu poliittista tahtoa, vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa kirkollista tahtoa, viedä asiaa eteenpäin. Sen korvaa ääneen sanomaton ajatus, että seurakunnan jäsenet äänestäisivät oman harkintansa mukaisesti, ja seurauksena saattaisi olla nykyisestä poikkeava tulos. Tästä seuraisi ehkä myös omaan asemaan muutoksia kirkolliskokouksessa. Tahdon puute tai tahdon löytyminen on syytä tutkia uudelleen viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomessa on tarjolla riittävän kohtuuhintaisia ja riittävän toimivia ratkaisuja internetissä tapahtuvasta sähköisestä äänestämisestä. Siis silloin, kun vaaliin liittyviin taloudellisiin haasteisiin löytyy uusia ratkaisuja. Saattaa siis olla, että nyt tehdyn mietinnön perusteet on syytä käydä uudestaan muutaman vuoden kuluttua, kun olosuhteet muuttuvat ja mietinnön perustat ovat erilaiset.


Tillbaka