Inlägg



Simojoki Pekka, edustaja

Rubrik:
Kyrkostyrelsens frågetimme

Plenum:
Onsdagen den 5 november 2008 kl. 15.30

Text:
Arvoisa puheenjohtaja. Kiitos hienosta esityksestä, siinä oli paljon ajattelemisen aihetta. Vanhana rippikoulujyränä, ehkä noin 50. rippikoulun kokemuksella muutama ajatus. Kokemukseni on, että meidän nuoret on fiksuja, kyseleviä, ajattelevia ja hengelliset asiat kyllä kiinnostaa. Jotenkin tuntuu välillä, että liikaa etsitään ikään kuin meidän ulkopuolelta niitä syitä ja vastauksia kirkosta eroamiseen. Luulen kyllä, että tässä asiassa on meidän kirkon ihmisten syytä katsoa peiliin. Ripari on varmaan kirkon suuri menestystuote, jota tullaan kaukaa ulkomailtakin katsomaan ja ihmettelemään, miten tämä on mahdollista. Väittäisin, että sen salaisuus on siinä, että se puhuu tämän ajan nuorten kieltä, tämän ajan kieltä. Se on päässyt osaksi kulttuuria, osaksi nuorisokulttuuria. Ripari alkaa olla sellainen Must. Mutta sitten kun se vaihe alkaa olla ohi, ja yhtä-äkkiä nuorelta edellytetään, että hän omaksuu aivan toisen kulttuurin, aivan toisen kielen ja ikään kuin palaa jollekin 1500-luvulle. En ollenkaan ihmettele, että väki lähtee. Joku sanoo, ettei ihmiset ole tyhmiä. Jos kirkko ei opettele puhumaan tämän ajan kieltä, niin ihmiset osaavat tehdä johtopäätöksensä kyllä. Jotenkin on ehkä kysymys siitä, että kysyntä ja tarjonta ei kohtaa. Kyllä väittäisin, että kirkolla on vuosituhannen tilaisuus. Kiinnostus ei ole poissa, meidän täytyy vain kohdata nuoret ja löytää kieli.


Tillbaka