Inlägg
(Ej kontrollerad)


Hiilamo Heikki, edustaja

Rubrik:
Komplettering av kyrkolagen och kyrkoordningen med bestämmelser om nya diakonämbetet (Kyrkostyrelsens framställning 1/2015) - Remissdebatten fortsätter

Plenum:
Torsdagen den 7 maj 2015 kl. 18.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Tämä käsittelyssä oleva asia on tosiaan ollut vireillä jo yli 55 vuotta, ja tietysti voi kysyä itseltään ja me voimme kysyä kaikki myös toisiltamme, että onko meillä nyt edellytyksiä viedä asiaa nyt tälläkään kertaa eteenpäin. Nyt kun olen kuunnellut muutamia puheenvuoroja tässä, tälle epäilylle on isoja perusteita. Mutta jos mietitään tätä kysymystä tarkemmin, oikeastaan on vain kaksi ongelmaa, jotka pitää ratkaista, vain kaksi ongelmaa. Sen jälkeen tämä on aika yksinkertainen asia. Ne kaksi ongelmaa on kiteytetty sanoihin "virka" ja "diakonia". Käsittelen näitä kahta asiaa, virkaa ja diakoniaa.

Ensinnäkin virka: Pekka Huokunan erinomaisessa esittelyssä puutteeksi jäi se, että hän ei mielestäni riittävän tarkasti tuonut esille sitä, mikä ero on palvelussuhdeviralla ja vihkimysviralla. Edustajakollega Markku Jalava kirjoitti omassa blogissaan, että hän ei ymmärrä, mistä tässä on kysymys, ja keskustelun jälkeen hän sanoi, että ymmärrys ei vieläkään lisääntynyt. Uskon, että tämä on jaettu kokemus: ihmisten on vaikea ymmärtää, mikä ero on palvelussuhdeviralla ja vihkimysviralla. Kaikki ne työntekijäryhmät, jotka tällä kertaa ovat käsittelyssä, ovat palvelusvirkasuhteessa, palvelussuhdevirassa kirkossa, mikä tarkoittaa tiettyjä asioita; esimerkiksi työajattomuutta ja sitä, että piispainkokous päättää koulutusvaatimukset. Sen sijaan vihkimysvirka on eri asia. Vihkimysvirasta ei makseta palkkaa. Vihkimysvirasta ei makseta palkkaa, se on eri asia kuin palvelussuhdevirka. Tässä uudistuksessa on nimenomaan kysymys vihkimysvirasta ja siitä, että ne työntekijäryhmät, jotka ovat tällä hetkellä palvelussuhdevirassa mutta eivät vihkimysvirassa, tulisivat vihkimysviran piiriin. Mitä vihkimysvirka sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa mm. virallisia viran tunnuksia, se tarkoittaa sitä, että seurakunta kutsuu ja kutsuun vastataan vihkimällä työntekijöitä, ja se tarkoittaa myös sitä, että on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. Oikeastaan me voimme ymmärtää vihkimysviran papinviran kautta. Papit, jotka ovat jo osin eläkkeellä tai eivät välttämättä ole enää seurakuntien palveluksessa, ovat edelleen tämän vihkimysviran piirissä, ja se antaa heille tiettyjä oikeuksia. Tässä uudistuksessa on kysymys siitä, että ne työntekijäryhmät, jotka tekevät nyt hengellistä työtä ja ovat palvelussuhdevirassa seurakuntaan, pitäisi saada vihkimysviran piiriin.

No millä tavalla tämä ongelma sitten ratkaistaan? Se on hyvin pitkälti määritelmä- ja käsitekysymys. Olin itse mukana virkarakennetyöryhmässä, joka työskenteli 2000-luvun alkupuolella, ja silloin työskentelyyn osallistui nyt jo eläkkeellä oleva kirkkoneuvos Risto Voipio. Ongelmana on ja oli silloinkin juuri se, miksi me kutsuisimme tätä vihkimysvirkaa, johon nämä työntekijäryhmät, jotka eivät tällä hetkellä kuulu vihkimysviran piiriin, kuuluvat. Miksi me kutsumme sitä? Me emme voi kutsua sitä tietenkään papin viraksi emmekä piispan viraksi. Risto Voipio käytti siitä sanaa "jäpikkä". Me vihimme "jäpikkään". Silloin ihmettelin, että onpas kummallinen nimitys ja kummallinen ajattelutapa, mutta nyt kun mietin tätä asiaa tarkemmin, niin siinä oli suuri viisaus. Tämä on todella ongelmallinen kysymys: Mihin me vihimme? Nyt tässä ehdotuksessa puhutaan, että vihimme diakonivirkaan. Se vie ajatukset diakoniaan ja diakonian määrittelyyn, josta tässä on käytetty erittäin ansiokkaita puheenvuoroja minua aikaisemmin. On suuri vaara, että työntekijäryhmien identiteetit liudentuvat, ne eivät enää tule ymmärretyiksi, ja tämä herättää huolta. Mikä sitten voisi olla oikea nimike? Aikaisemmin on käytetty nimeä "diakonaattivirkaa", ja jossakin vaiheessa puhuttiin "erityisen palvelun virasta". Itselläni ei ole tähän ratkaisua, mutta toivoisin, että tämän esityksen valiokuntakäsittelyssä keksittäisiin jokin sellainen nimike, joka oikeasti tekisi mahdolliseksi, että tässä uudessa vihkimysvirassa työntekijöiden työnkuvat ja identiteetit säilyisivät ennallaan. Tällä hetkellä on mielestäni erittäin hankala ja kyseenalainen nimike, diakonivirka, varsinkin kun meillä on myös seurakuntien palveluksessa diakoniatyöntekijöinä sekä diakoneja että diakonissoja. Diakonit ovat palvelussuhteessa diakonivirassa. Tämäkin tuo jo hyvin suurta epävarmuutta ja epäselvyyttä kysymykseen. Eli : millä tavoin voidaan toteuttaa vihkimysvirka siten, että se on vihkimysvirka ja että sillä on joitakin vihkimysviran tunnusmerkkejä? Mielestäni ei ole tärkeää päättää nyt siitä, että sillä on nämä kaikki tunnusmerkit ja että on mahdollisuus osallistua kaikissa asioissa; näitä asioita voidaan tarkastella myöhemmin. Vihkimysvirka on teologinen kysymys, ja kuten täällä aikaisemmin on todettu, tämä teologinen kysymys on periaatteessa ratkaistu. Nyt on kysymys siitä, miten se käytännössä toteutetaan. Tuntuu siltä, että on kuitenkin laaja yhteisymmärrys siitä, että ne hengellisen työn tekijät, jotka eivät tällä hetkellä ole vihkimysviran piirissä, tulisi saada vihkimysviran piirin. Millä tavoin se toteutetaan? Toivon, että Risto Voipion "jäpikkä"-nimitykselle löytyisi jokin parempi ehdotus. Kiitos.





Tillbaka