Inlägg



Vastamäki Ritva, edustaja

Rubrik:
Revidering av kyrkolagens och kyrkoordningens bestämmelser om kyrkans centralförvaltning (Kyrkostyrelsens framställning 9/2008)

Plenum:
Torsdagen den 6 november 2008 kl. 15.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Se oli ilo minulle, että oli tuo ruokatauko, että pääsin täältä aloittamaan puhumisen, niin ei tarvitse tuolta välistä kulkea, mutta se myöskin sitten pidensi puhetta vähäsen. Teidän kohdalta voi siis olla toisin. Halun kuitenkin lyhyesti tuoda julki tällaisen tavallisen maallikon näkemyksen käsillä olevasta asiasta kohtaan, piispainkokouksen jäsenistä. Hyvin harva kirkon rivijäsen ja vielä harvempi kirkkoon kuulumaton kansalainen ymmärtää sitä, mikä ero on arkkipiispalla, piispalla ja kenttäpiispalla. Kansalaisille, varsinkin nuorille arkkipiispa on kirkon johtaja ja piispa on hiippakunnan hengellinen johtaja ja kenttäpiispa on puolustusvoimien hengellinen johtaja. Tämä puolustusvoimien johtaja tuo kirkon kristillisen sanoman puolustusvoimien jokaiseen julkiseen tilaisuuteen. Sillä on merkitystä varsinkin silloin, kun ylipäällikkö on kirkkoon kuulumaton. Kenttäpiispan poistaminen piispainkokouksesta antaisi todella huonon signaalin kirkostamme kansallemme. Asessorien poistaminen ei olisi ollenkaan niin katastrofaalista johtuen puhtaasti siitä, että suuri osa kansasta ei tiedä, mitä asessori tekee. Piispainkokouksen tehtävä ja profiilin terävöittäminen ei mene mediassa läpi. Episkopaalisuuskin on niin vaikea termi ymmärtää. On tietysti niin, että joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu, eli kun täällä puhutaan episkopaalisuudesta, niin täällä se ehkä ymmärretään, mutta jos minä puhun jossain episkopaalisuudesta, niin ei kukaan ymmärrä mitään enkä minä itsekään siitä ymmärtäisi. Se ymmärretään, että kirkolliskokous heitti kenttäpiispan ulos piispainkokouksesta, se menee herkkupalana läpi mediassa ja pelkään, että juuri niillä sanoilla. Näin päättäessämme olemme tehneet pahan palveluksen kirkollemme. Sen muistettaisiin pitkään eikä suinkaan positiivisena asiana. Kenttäpiispan on pysyttävä piispainkokouksen jäsenenä. Uskon, että ennen, nyt ja tulevaisuudessa kenttäpiispalla on ollut ja on myös todellista annettavaa piispainkokoukselle. Hänhän kohtaa seuraavaksi sen ryhmän, jonka seurakunnat ovat isoistoiminnassaan juuri kadottaneet. En pidä pahana sitäkään, että myös asessoreja on mukana, uskoisin, että jokainen nytkin istuvista piispoista on kerran ollut mukana piispainkokouksessa asessorina. Hiippakunnat voi asessorien osallistumista rajata esimerkiksi puoleen, jos nyt halutaan vähentää tai tehdä jotain siinä määrässä, mutta 20 henkilön määrä ei paljon siitä muuttuisi, jos se pudotetaan 15:een.



Tillbaka