Inlägg



Korhonen Johanna, edustaja

Rubrik:
Revidering av arbetsordningen för kyrkomötet (Ombudsinitiativ 6/2012)

Plenum:
Fredagen den 11 maj 2012 kl. 10.35

Text:
Rakas puheenjohtaja, rakkaat ihmiset. Ihminen on olento, joka pystyy sopeutumaan elämiseen maapallolla hyvinkin omituisissa olosuhteissa, niin kuin esimerkiksi täällä kirkolliskokouksessa. Ajattelin tätä maanantaina iltapäivällä, kun huomasin joutuneeni elämässäni tilanteeseen, jossa tepsuttelen tai rivakasti marssin laput kädessä kohti maljakkoa äänestyksessä, jonka lopputulos oli ennalta selvä, kun varapuheenjohtajien tehtäviin oli kumpaankin yksi ehdokas ja asia vaikutti kaikin puolin selvältä jo ennen tämän äänestyksen alkamista. Ajattelin, että tämä on kyllä jo aika outoa, tämä meininki. No, vielä oudommaksi tunnelma tuli, kun keskustelin tästä asiasta sitten sen jälkeen joidenkin edustajatovereiden kanssa, ja edustajatoverit sanoivat, että tämä on nimenomaan ihan normaalia, tähän pitää vain sopeutua. Siitä tuli tosi outo olo, varsinkin niistä perusteluista, että minkä takia puuhataan esimerkiksi tämmöistä höpöäänestystä ja rituaalista hölkkää pitkin salia tämmöisten lappujen kanssa äänestyksessä, jonka lopputulos on selvä. Kaikkein oudoin kuulemani perustelu oli se, että "no kun kaikki edustajat eivät välttämättä uskalla äänestää sitä ehdokasta, jota haluaisivat äänestää, koska he pelkäävät esimerkiksi piispoja." Että jos piispat ovat eri mieltä asiasta. No nyt kun minä täältä korkealta katson tätä piispariviä tässä, niin sanoisin kyllä, että pelko lienee aiheeton, koska he näyttävät aivan ystävällisiltä ja selväpäisiltä ihmisiltä. Ehdotan, että lakkaamme pelkäämästä piispoja.

Sen sijaan voisimme mieluummin kysyä kriittisesti, kuinka todennäköistä on, että esimerkiksi kirkolliskokouksen varapuheenjohtajaksi valitaan joku sellainen ihminen, jonka nimeäkään ei uskalleta ääneen sanoa salissa siinä vaiheessa, kun ehdokkaista keskustellaan. Kyse ei ole siitä, onko tämmöinen rituaalinen hölkkääminen tai muu kekkuloiminen jotenkin haitallista. Kysymys on siitä, onko siitä hyötyä kirkolle, eli kirkon jäsenille. Mitä ajattelevat ne ihmiset, joita me periaatteessa olemme täällä työllämme palvelemassa ja jotka maksavat koko tämän meidän harrastuksemme asiassa? Mitä se vaikuttaa meidän omaan motivaatioomme? Nyt en puhu pelkästään tästä maanantai-iltapäivän äänestyksestä vaan ylipäätään kaikista kokouskäytännöistä, joita meillä täällä on. Minä ainakin tunnen itseni hieman hölmöksi sellaisessa tilanteessa, jossa kuuntelen puheenvuoroja, jotka eivät varsinaisesti liity esityslistalla käsiteltävään aiheeseen. Tunnen itseni aika hölmöksi, kun vastaanotan valtavia määriä A-nelosia, joita ei kuulemma voi edes harkita jaettavaksi sähköisesti, koska kirkon jatkuvuus edellyttää sitä, että monistuskonetta käytetään. Ilmeisesti kirkon ydintehtävä on A4-papereiden monistaminen. Tunnen itseni myös aika hölmöksi, kun luen paperilta erittäin pitkiä länkytyksiä, joiden kirjoittajille ilmeisesti maksetaan metrimitan perusteella, vaikka itse asian voisi sanoa huomattavasti tiiviimminkin. Täällä kokouskäytännöissä on kaikkea perinteistä lystikkyyttä kuten vaikka sitä, että täällä kuulutellaan erilaisia asioita, jotka voisi erittäin helposti kertoa täällä valkokankaalla, niin kuin nyt vaikka kokousaikoja ja -paikkoja ja tämän tyyppisiä asioita. Kuuntelin tässä joitakin lähetekeskusteluja sillä korvalla, että miten suuri osa näistä puheenvuoroista liittyy tähän asiaan ja miten suuri osa liittyy johonkin muuhun. Joissakin keskusteluissa suhdeluku oli noin 50-50. Ne muutkin puheenvuorot, jotka eivät liittyneet käsiteltävään asiaan, olivat - no, löyhästi linkittyviä ja varmaankin tärkeitä asioita, joista pitää keskustella, mutta ongelma oli se, että se paikka esityslistalla on ehkä väärä. Byrokratisoituminen ei ole ainoastaan lievästi harmillista, vaan se on aktiivisesti vaarallista. Silloin kun ihmiset sopeutuvat toiminnassaan järjettömiin käytäntöihin tai rituaaliseen oleskeluun tai epämääräiseen kässehtimiseen, ja ajatellaan, että tämä on sitä, mitä meidän pitää tehdä, se on vaarallista sen takia, että silloin vähenee ihmisen mahdollisuus omaan ajatteluun ja eettiseen harkintaan myös niissä tilanteissa, joissa sitä ihan oikeasti tarvittaisiin.

Rakkaat ystävät. Olemme tehneet edustaja-aloitteen siitä, että kirkolliskokous itse tarkastelisi omia työtapojaan kriittisesti alusta loppuun ja perkaisi pois kaikki epätarkoituksenmukaiset ja vanhentuneet ja höntit kokouskäytännöt ja korvaisi ne paremmin toimivilla systeemeillä. Meidän kenenkään edun mukaista ei ole se, että aikaa käytetään tehottomasti tai omituisesti. Toivon, että muutokset tuulet puhaltaisivat tätä aloitetta eteenpäin jatkokäsittelyssä, ja sitten kun me saamme tätä kankeutta ja ankeutta vähennetyksi, sitten syntyy tilaa myös hengen tuulelle. Aamen.


Tillbaka