Haluan kiittää tulevaisuuskomiteaa laaja-alaisesta ja monipuolisesta sekä ajatuksia herättävästä mietinnöstä. Siinä on hyvin koottu ja selvästi tuotu esille uudistustarpeet ja myös ratkaisuvaihtoehtoja ja kannanottoja. Hyvin usein tällaisissa mietinnöissä visioidaan ja mennään kovaa ja korkealta ja mietintö hautautuu muiden papereiden sekaan päättäjien pöydillä. Suomalaisessa yhteiskunnassa on tehty lukematon määrä selvityksiä, jotka eivät ole johtaneet mihinkään toimenpiteisiin tai asioiden muutokseen. Toivon hartaasti, ettei tälle mietinnölle käy samalla tavalla.

Suomalaisen sanalaskun mukaan: Kuka härjillä kyntää, se härjistä puhuu. Kun toimin yrityselämässä, niin uskon pystyväni sanomaan jotakin uutta rahasta ja johtamisesta. Näistäkin asioista on pystyttävä puhumaan. Ilman rahaa ja hyvää johtajuutta ei ole toimivaa organisaatiota. Tällaiseksi näen kirkonkin, joka on hengellinen instituutio.

Aloitan johtajuudesta: Mietinnön sivulla 47 on mielestäni hyvin kerrottu tämän päivän johtajuudesta: ”Johtajien on ymmärrettävä, ettei organisaatio toimi eikä sen toimintakulttuuria edistetä ylhäältä alas. Käskyttäminen on eilispäivää. Työntekijöiden tulee tuntea olevansa merkityksellisiä työyhteisölle.” Ja edelleen lainaus samalta sivulta: ”Seurakunnilla ja muilla työyhteisöillä on oikeus edellyttää, että johtajat rakentavat työpaikan yhteisöllisyyttä ja positiivista toimintakulttuuria, kuuntelevat palautetta ja sitoutuvat työyhteisöihinsä. Emotionaalinen ja kognitiivinen viisaus on erityisen tärkeitä muutosjohtajien ominaisuuksia.” Tällaista johtajuutta ennen kaikkea tarvitaan meidän kirkoissa tulevina vuosina, kun edessä on isot rakenteelliset muutokset. Jos ajatellaan meidän kirkkoa, kansankirkkoa, niin rahoista käytetään keskimäärin noin 60 % henkilöstökuluihin. Eli työntekijöitä on paljon kirkon eri portailla ja yhdessä vuodessa tehdään kymmeniä miljoonia työtunteja. Sen takia on erittäin merkityksellistä, miten henkilöstön potentiaalista saadaan mahdollisimman paljon hyötyä ja tulosta. En tarkoita tällä sitä, että henkilöstön pitäisi tehdä pidempiä työpäiviä tai juosta lujempaa tilaisuudesta toisiin. Ei sinnepäinkään. Vaan tarkoitan sitä, että jokainen työntekijä voisi käyttää kaiken energiansa omien tehtäviensä hoitamiseen ja kehittämiseen. Aikaa ei saa mene pohtimiseen, miksi näin tehdään? miksi minulle ei kerrota? eikö kukaan kuuntele minua? eikö kukaan kannusta minua? miksi minua kontrolloidaan?

Tänä päivänä ei välttämättä riittävästi kannusteta kehittämään uutta, on parempi kuin ei tee mitään erityistä, niin ainakaan tule puhuttelua. Jokaisella työntekijällä pitää olla ilo tehdä työtä. Kuten Piispa Luoma toi esille, niin johtajuus kirkossa on vähän erilaista kuin yrityksissä. Näin varmaan on. Mutta kirkon työntekijät ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin muissakin työpaikoissa ja niin samat lainalaisuudet hyvästä johtajuudesta sopivat samalla tavalla kirkkoon kuin yrityksiinkin.

Hyvät kuulijat: Sitten rahasta. Oli hyvä, että komitean varapuheenjohtaja, edustaja Mäkinen, rohkeasti nosti esille rahan. Kirkon keskusrahaston talous on tällä hetkellä hyvällä tasolla, kuten edustaja Ansaharju kertoi. Mutta mihin se perustuu? No siihen, että seurakunnilta on peritty laskennallisesta kirkollisverosta laskettavaa perusmaksua riittävästi. Täällä kirkolliskokouksessa tehdyillä päätöksillä on turvattu keskusrahaston talous. Kun jatkossa seurakuntien kirkollisverotulot tulevat vääjäämättä vähenemään, niin seurakunnilla ei ole mahdollista maksaa yhtä paljon kirkon keskusrahastolle. Näen myös, että kohta seurakunnissa on jo tehty lähes kaikki mahdolliset leikkaukset henkilöstön, kiinteistöjen ja muiden kulujen osalta. Jos katsotaan kirkon keskusrahaston kulujen jakautumaa, niin henkilökulut ovat isoin erä noin 30 miljoonaa euroa. Mutta on siellä myös muita merkittäviä kulueriä, esim. palvelujen ostot 18 miljoonaa euroa ja vuokrat yli 2 miljoonaa euroa. Kustannussäästöjä ei saada, ellei rakenteita ja ennen kaikkea toimintatapoja muuteta koko kirkossa seurakunnista aina tänne kirkolliskokoukseen asti. Seurakunnille tulee antaa enemmän valtaa ja vastuuta tehdä päätöksiä. Mielestäni seurakuntien päätösten alistamiset tuomikapitulille ja kirkkohallitukselle tulee poistaa. Muutenkin päätöksentekoa tulee yksinkertaistaa ja nopeuttaa. Mielestäni kirkkohallituksen ja hiippakuntien tehtäviä on tulevina vuosina tehtävä merkittäviä rakenteellisia muutoksia ja organisatorisia muutoksia. Mielestäni tärkeämpää on käyttää raha seurakunnissa esim. diakoniatyöhön tai lähetystyöhön kuin kiinteistöjen ylläpitämiseen kaupungin kalliimmilla paikoilla.

Hyvät edustajat! Tällä viikolla on kuultu täältä pöntöstä lukemattomia hyviä ja ennen kaikkea rakentavia puheenvuoroja tästä tulevaisuuskomitean mietinnöstä. Se mikä on tullut useassa puheenvuorossa esille, on se, että mietintö on hyvä mutta tämä tai tuo kohta ei ole hyvä tai se ei käy minulle. Näitä asioita on tullut lukematon määrä tämän viikon aikana. Ymmärrän hyvin, että mietintö on kokonaisuus ja monet asiat vaikuttavat toisiinsa. Mietinnössä on kuitenkin todella paljon erilaisia esityksiä. Olen pohtinut, että pitääkö asiasta päättää täällä salissa yhtenä isona kokonaisuutena vai palastella osiin? Miten saadaan onnistuneita päätöksiä? Siinä pohdittavaa valiokunnalle.

Minulla on ainakin vielä luottamus kirkolliskokouksen kykyyn tehdä päätöksiä myös isoissa asioissa. Tämän takia toivon, että pystymme tekemään päätöksiä rakenteen muutoksista jo vuoden - kahden sisällä. Toivon viisautta ja johdatusta tulevaisuusvaliokunnalle tämän mietinnön jatkokäsittelyyn. Kiitos.

Tillbaka