Inlägg



Kopponen Lauri, edustaja

Rubrik:
Ändring av bestämmelserna om kvalificerad majoritet (Ombudsinitiativ 3/2010)

Plenum:
Tisdagen den 4 maj 2010 kl. 12.30

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Totean minäkin heti tässä alkuun, mistä käsiteltävänä olevassa aloitteessa ei ole kysymys. Siinä ei ole kysymys kirkolliskokouksen päätöksenteossa noudatettavien määräenemmistösäännösten romuttamisesta ja näin porttien avaamisesta kirkon uskon ja opin ydinsisältöjen muuttamiselle. Sen sijaan aloitteessa on kysymys ensinnäkin kattavan selvityksen tekemisestä säännöksistä, joiden soveltamisesta nykymuodossaan aiheutuu kirkolliskokouksen päätöksentekokyvylle merkittävää haittaa. Toiseksi aloite tähtää tehtävästä selvityksestä vedettäviin käytännön johtopäätöksiin ja esityksiin. Kirkkolain 20 luvun 7 §:n 2 momentissa lueteltuihin kirkolliskokouksen tehtäviin sisältyy, kuten kaikki tiedämme, neljä asiaryhmää, joissa päätöksentekemiseen vaaditaan 3/4:n enemmistö. Ensimmäinen asiakohta koskee kirkollisten kirjojen hyväksymistä ja toinen uskoa ja oppia koskevia periaatteellisia kannanottoja. Näiden molempien osalta määräenemmistön vaatiminen on perusteltua, koska kysymys on juuri sellaisista asioista, joiden vuoksi määräenemmistövaatimus voidaan ajatella säädetyn. Kolmannen ja neljännen määräenemmistöä vaativan asiaryhmää kohdalla tilanne on toinen. Näihin ryhmiin kuuluvat siis kaikki kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutokset. Aivan niiden asiasisällöstä riippumatta. Aikana, jolloin nopeasti muuttuva toimintaympäristö monesti edellyttää nopeaa ja joustavaa päätöksentekoa, ei voi olla asianmukaista, että huomattavan korkea määräenemmistövaatimus kariuttaa välttämättömät tai vähintäänkin tarpeelliset säädösmuutokset. Myös asioissa, joilla ei ole minkäänlaista kytkentää niihin sisältöihin, joita määräenemmistövaatimuksen on tarkoitus suojella. Määräenemmistövaatimuksen kytkemistä kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutosten asiasisältöihin on perinteisesti vastustettu viittaamalla siihen, että on vaikea määrittää milloin on kysymys kirkon uskon ja oppiin olennaisesti liittyvistä muutoksista ja milloin ei. Näin varmasti joissakin tapauksissa on, mutta usein on myös täysin selvää minkä luonteisesta asiasta on kulloinkin kysymys. Joka tapauksessa olisi tarpeellista luoda mekanismi, jonka avulla voidaan tarvittaessa ratkaista käsiteltäväksi tulevan asian vaatima käsittelyjärjestys. Tällaisen mekanismin luomisessa varmasti vaadittaisiin luovuutta, mutta en pidä tehtävää ylivoimaisena. Mallia voitaisiin hakea vaikkapa eduskunnan perustuslakivaliokunnan suunnalta tai muista vastaavista järjestelyistä. Kirkkolain osalta määräenemmistövaatimukseen liittyy eräs näkökohta, jonka haluan tuoda esiin. Kirkkolain muuttamista koskevan päätöksen hyväksyminen käynnistää varsin raskaan koneiston, jossa ovat osallisina niin opetus- ja kulttuuriministeriö kuin eduskuntakin. Tämän vuoksi saattaa olla tarpeellista eräänlaisena kynnyksenä harkita jonkinlaisen määräenemmistön edellyttämistä myös niissä tapauksissa, joissa kirkkolakia muutettaessa ei ole kysymys uskoon tai oppiin liittyvistä asiasta. Kirkkojärjestyksen muuttaminen puolestaan on ns. kirkon oma asia, joten siinä ei välttämättä tällaista kynnystä tarvita, vaan voitaisiin lähteä puhtaasti sisältöpohjalta. Jatkamatta tämän pidempään tässä yhteydessä totean, että aloitteessa esitetty kattava selvitys ja siitä mahdollisesti nousevat toimenpiteet ovat tarpeellisia. Mainitunlaista selvitystä ei ole tehty tai ainakaan sellaista ei ole tiedossani. Asia on kuitenkin käytännössä niin tärkeä, että siihen tulee nyt viimeinkin tosimielellä tarttua. Kiitos.


Tillbaka