Inlägg
Viljanen Veli-Pekka
,
lainoppinut asiantuntija
Rubrik:
Ändring av bestämmelsen om kvalificerad majoritet i kyrkomötet, lagutskottets betänkande 2/2013 om Kyrkostyrelsens framställning 7/2012
Plenum:
Onsdagen den 6 november 2013 kl. 9.00
Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokouksen jäsenet. Pyysin poikkeuksellisesti puheenvuoroa edustaja Reinikaisen puheenvuoron johdosta. Siihen sisältyi sellaisia periaatteellisia kysymyksiä, joihin liittyen ajattelin tuoda muutaman näkökohdan. Määräenemmistön tarvetta koskeva kysymys on luonteeltaan erilainen asia kuin päätös jonkin asian hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Se on oikeuskysymys, jonka viime kädessä ratkaisee kirkolliskokouksessa kirkolliskokouksen puheenjohtaja, joka valvoo lain noudattamista kirkolliskokousasioita käsiteltäessä. Tämä oikeuskysymysluonne merkitsee sitä, että määräenemmistöä joko vaaditaan tai sitä ei vaadita. Sitä ei tule käyttää niin sanotusti varmuuden vuoksi sillä perusteella, että joku kirkolliskokouksen jäsen tai joku täällä katsoo että tässä nyt on sellainen kysymys, joka edellyttää määräenemmistöä. Se on joko tai -kysymys. Nyt tämä ehdotus merkitsee sitä, että kirkolliskokouksen puheenjohtajan tueksi tulee uusi orgaani, laajennettu puhemiesneuvosto, tukemaan puhemiehen ratkaisua, ja tältä osin lakivaliokunnan puheenjohtaja selosti kysymystä siitä, mikä tämän laajennetun puhemiesneuvoston päätöksen merkitys on. Ajatus siitä, että tässä laajennetussa puhemiesneuvostossa käytettäisiin määräenemmistöä sen ratkaisemiseen, tarvitaanko määräenemmistöä, on jotenkin järjestelmän vastainen idea. Se johtaisi käytännössä siihen, että määräenemmistöä tultaisiin käyttämään niin sanotusti varmuuden vuoksi. Se ei ota huomioon tätä oikeuskysymysluonnetta. Tässä jos katsoo analogiaa, analogia tosiaan löytyy eduskunnasta, jonka eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävä on arvioida lakiehdotusten perustuslainmukaisuutta ja suhdetta kansainvälisiin ihmisoikeuksiin, ja se on nimenomaan oikeudellinen ratkaisu, jota ei voida täysistunnossa enää ottaa arvioitavaksi. Perustuslakivaliokunta tekee päätöksensä yksinkertaisella enemmistöllä siitä, tarvitaanko määräenemmistöpäätöksentekoa eduskunnassa vai yksinkertaista päätöksentekoa. Sama koskee myös eduskunnassa kysymystä siitä, onko asia sen luontoinen, että se on lähetettävä perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Sen tekee täysistunto yksinkertaisella enemmistöllä. Ja minusta tämä analogia sopii myös kysymykseen siitä, miten tulee päättää asian saattamisesta laajennetun puhemiesneuvoston käsiteltäväksi. Kiitos.
Tillbaka