Inlägg



Häkkinen Seppo, kirkkoneuvos

Rubrik:
Genomförande av äktenskapsskola inom vår kyrka (Ombudsinitiativ 2/2005)

Plenum:
Tisdagen den 10 maj 2005 kl. 9.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja. Avioliittokoulualoitteessa tartutaan kirkon toiminnan viime vuosien yhteen painopisteeseen, kun on kyse perheiden ja kotien tukemisesta. Kuitenkin muutama näkökohta on hyvä tuoda evästyksenä valiokunnalle tässä vaiheessa esille.

Ensinnäkin jo nyt sekä seurakunnissa että kirkollisissa järjestöissä tehdään varsin paljon erilaista avioparityötä. Mainittakoon, että kirkossa on tehty 33 vuotta perhekasvatusta nimenomaan tällä tai tämän nimikkeen alla. Perheneuvontatyö täytti juuri viime vuonna 60 vuotta. Toki itse työ perheiden ja avioliittojen hyväksi on paljon, paljon näitäkin vanhempaa. Kyse ei siis ole kokonaan kyntämättömästä sarasta tai uudesta asiasta. Kuten varmasti kirkolliskokousedustajien tiedossa onkin, jos olette esimerkiksi toimintakertomuksen lukeneet, niin kirkkohallituksen perheasioissa uusimpana innovaationa on "Virtaa välillämme"-suhdekurssi, joka on leviämässä parhaillaan kaikkiin hiippakuntiin. Tuon "Virtaa välillämme"-projektin suunnitteluun on sisäänrakennettuna ajatus laajentaa ja juurruttaa työmuoto seurakunnan perustyöksi. Jonkinlaisena väliaikatietona on ehkä hyvä nostaa esille, että vuosina 2004-2005 projekti toimi Espoon, Helsingin, Lapuan ja Tampereen hiippakunnissa ja siis toimii tänä vuonna edelleen. Ja näissä hiippakunnissa on mukana viitisenkymmentä projektiseurakuntaa. Ensi vuonna toiminta käynnistyy Kuopion ja Mikkelin hiippakunnissa, josta nyt tähän mennessä on ilmoittautunut 20 seurakuntaa mukaan. Ja vuonna 2007 toiminta käynnistyy Turun, Oulun ja Porvoon hiippakunnissa, joista projektiin osallistuu myös noin 25 seurakuntaa. Yhteensä siis vuosien 2004-2007 aikana yli sadassa seurakunnassa tätä avioparityötä nyt kokeillaan, ja toivon mukaan se sitten juurtuu seurakuntien normaaliksi perustyöksi. Vuosien 2004 ja 2005 aikana nämä parisuhdetapahtumat ovat koonneet nuoria aikuisia noin yli 1 800 henkilöä, joista 820 on osallistunut nimenomaan suhdekurssille, siis tällaisille viiden kerran avioliittokoulukurssiin. Se mikä tässä on merkillepantavaa, tuli äskeisessä puheenvuorossa myös esille, on se, että "Virtaa välillämme"-toiminnassa on hyvin laaja vapaaehtoisten joukko. Projektin toteutuessa tähän mennessä on jo pelkästään kuuteen koulutusviikonloppuun osallistunut 930 henkilöä, ja kun projekti päättyy 2007 niin toteutuksessa on mukana yli 500 vapaaehtoista paria. Tämä on saanut myös julkisuutta varsin hyvin tiedotusvälineissä. Projektista on tähän mennessä tehty yli 100 lehtijuttua, 15 radiohaastattelua ja 10 televisiohaastattelua. Ja tälläkin tavalla on voitu pitää esillä sitä mitä kirkko avioparien hyväksi tekee. Lisäksi projekti on tuottanut materiaalia varsin paljon parisuhdetyöhön. Niistä suosituimpia ovat olleet "Arki on extreme laji"-kirjanen, jota on painettu tähän mennessä 35 000 kappaletta, ja "Laajakaista"-paritehtäväaineisto, jota on painettu 40 000 kappaletta. Mutta kaikkea ei toki vielä ole jaettu, mutta tämän verran sitä on tehty ja vastaanotto on ollut erittäin myönteinen. Perhekasvatustyö, mukaan luettuna siis erilainen avioparityö, on hyvää ennaltaehkäisevää työtä, joka parhaimmillaan vähentää korjaavan työn, eli kriisityön ja perheneuvonnan tarvetta. Tosin paineet kirkon perheneuvontaan ovat paikoin niin suuret, että seurakunnat voisivat palkata heti sataa uutta perheneuvojaa jotta jonoista päästäisiin.

Sitten vielä toinen näkökohta tuohon aloitteeseen. Avioliittokoulutyön laajentaminen aloitteessa mainitulla tavalla vaatii Kirkkohallitukseen lisää resursseja suunnitteluun, koulutukseen ja materiaalituotantoon. "Virtaa välillämme"-hankkeen kokemukset ovet käytännössä osoittaneet sen, kuinka tärkeä hiippakunnallinen taso on Kirkkohallituksen ja seurakunnan välillä. Sinnekin tarvittaisiin lisää resursseja, sillä jatkuvuuden vuoksi avioliittokoulun vakiinnuttaminen paikallistasolla vaatii hiippakunnallista tukea ja koordinaatiota. Luonnollisesti myös seurakuntien tulee varautua voimavarojen lisäämiseen.

Kaiken kaikkiaan olen iloinen siitä, että aviopari- ja perhetyö on saanut aloitteen muodossa tukea. Olen keskustellut asiasta työtovereitteni kanssa perheasiain yksikössä. He ovat kokeneet tämän aloitteen rohkaisuna jo nyt tehdylle työlle. Mutta korostan sitä, että mikäli työtä halutaan laajentaa, tulee sille kirkon eri tasoilla osoittaa myös riittävät resurssit.


Tillbaka