Inlägg



Junttila Risto, kansliapäällikkö

Rubrik:
Kyrkostyrelsens och stiftens verksamhetsberättelse för år 2005 samt Kyrkans centralfonds bokslut och beviljande av ansvarsfrihet

Plenum:
Måndagen den 8 maj 2006 kl. 13.00

Text:
Arvoisa arkkipiispa, kunnioitetut kirkolliskokousedustajat. Toimintakertomus sisältää kertomuksen Kirkkohallituksen ja sen osastoiden ja yksiköiden sekä tuomiokapituleiden toiminnasta. Tähän kertomuksen liittyy myös Kirkon vuosikatsaus, joka juuri on jaettu pöydillenne ja Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös. Sen lisäksi, mitä toimintakertomuksessa on, haluan informoida muutamista koko kirkkoa koskevista asioista.

Vuoden 2005 aikana yhteiskunnassamme on käyty voimakasta keskustelua kuntien palvelurakenteen muutoksesta ja sen yhteydessä myöskin seurakuntamuutoksista. Tässä yhteydessä on hyvä havaita, että seurakunnat ovat sidoksissa kuntiin monella tavalla. Kirkkolain mukaan seurakuntajaon tulee noudattaa kuntajakoa siten, että kukin kunta on kokonaisuudessaan saman seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueella. Kirkon jäsenet kuuluvat seurakuntiin, joilla kullakin on määrätty alueensa. Kielellisellä perusteella voi samalla alueella olla useampia seurakuntia. Kirkon jäsen on sen seurakunnan jäsen, jonka alueella hänellä on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka. Seurakunnan tulonmuodostuksen perustana on kirkollisvero, jonka suorittamiseen ottavat osaa seurakunnan jäsenet kunnallisverotuksessa verotettavien tulojen mukaan. Säädösten johdosta seurakunnat ovat vahvasti sidoksissa kuntiin ja niissä tapahtuvaan kehitykseen. Viime vuosien kuntaliitokset ovat vaikuttaneet suoraan myös seurakuntarakenteeseen. Tämän vuoksi on ollut tarpeellista, että kuntarakenteen muutosten kehitystä on seurattu myöskin koko kirkon näkökulmasta. Tätä varten kirkkohallitus perusti työryhmän viime syksynä, jonka tehtävänä on vuosien 2006-2007 aikana seurata kuntarakenteen muutoksia ja sen vaikutuksia kirkkoon ja sen seurakuntiin sekä tehdä ehdotuksia seurakuntien yhteistoiminnan edistämiseksi, sekä selvittää tarkoituksenmukainen tapa organisoida seurakuntatyö erilaisissa toimintaympäristöissä. Työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin piispa Voitto Huotari.

Kirkkohallitus on tukenut monella tavalla seurakuntia niiden harkitessa tulevaisuuttaan. Tukeminen on muun muassa tapahtunut taloudellisena neuvontana, johon on sisältynyt kirjanpitolain voimaan astumisen ja sen seuraukset seurakuntien taloudenhoidossa. Hiippakunnille on osoitettu varoja konsulttien palkkaamiseen, joiden tehtävänä on ollut tukea ja ohjata seurakuntia mahdolliseen yhteistyöhön keskenään, sekä mahdollisiin seurakuntaliitoksiin, sekä seurakuntayhtymien muuttamiseksi yhdeksi seurakunnaksi. Sekä yhteistyötä että seurakuntien yhdistymistä on tuettu Kirkon keskusrahaston avustuksilla tiettyjen kriteerien perusteella jo vuodesta 2003 lähtien. Seurakunnat saavat yhteistoiminta-avustusta ja yhdistymisavustusta viiden vuoden ajan vuosittain alenevan järjestelmän mukaan. Kenties on hyvä huomata, että tämä yhteistoiminta- ja yhdistymisprosessi on vaikuttanut seurakuntien lukumäärässä seuraavia muutoksia. Vuonna 2003 seurakuntien lukumäärä oli 582, seurakuntatalouksia oli 459, seurakuntayhtymiä 55, joissa oli 201 seurakuntaa. Vuonna 2005 seurakuntien lukumäärä oli alentunut 562, seurakuntatalouksien lukumäärä 421 ja seurakuntayhtymiä oli 49, joissa seurakuntia oli 190.Vuoden 2006 alusta, siis tämän vuoden alusta seurakuntien lukumäärä on 548 ja 25.4. kirkkohallituksen päätösten perusteella vuoden 2007 alusta seurakuntia on 529. Eli vuodesta 2003 vuoteen 2007 seurakuntien lukumäärä on laskenut 53:lla. Edelleen seurakuntatalouksien lukumäärä viimeisten päätösten jälkeen vuoden 2007 alusta tulee olemaan 399. Nämä luvut osoittavat, että sekä tuomiokapituleissa hiippakunnissa että seurakunnissa on tehty tavattoman paljon työtä seurakuntien toiminnan ja seurakuntatyön kehittämiseksi myöskin siten, että yhteistoiminta on ollut mahdollista ja seurakuntaliitokset ovat olleet mahdollisia.

Toinen kysymys, joka vuoden 2005 aikana on noussut tavalla tai toisella esille, on kirkkohallituksen yhteydet muuhun yhteiskuntaan. Toimintakertomuksessa näkyy asianomaisessa luvussa määrä ja otsake niistä asioista, joista kirkkohallitus on antanut lausuntoja muulle yhteiskunnalle. Kirkkohallituksen tehtävä on antaa valtioneuvoston kirkolta pyytämät lausunnot, jollei lausunnon antaminen ole kirkolliskokouksen tehtävä. Kirkkohallitus edustaa kirkkoa ja käyttää sen puhevaltaa tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa sekä tekee kirkon puolesta sopimukset ja muut oikeustoimet. Kirkkohallituksen suhteet muuhun yhteiskuntaan ovat olleet monitahoisia. Yhteiset tapaamiset ja neuvottelut eri yhteiskunnallisten tahojen kanssa ovat oma kokonaisuutensa. Toisen kokonaisuuden muodostavat lausunnot eri valtion hallinnolle ja muille viranomaisille. Kirkkohallitus on antanut vuosien varrella lausuntoja seuraavasti. Vuonna 2000 näitä lausuntoja tässä laajuudessaan oli 13, vuonna 2001 19, vuonna 2002 10, vuonna 2003 22, vuonna 2004 21 ja vuonna 2005 34 kappaletta. Näiden lausuntojen lukumäärän kasvaminen on luonnollisesti merkinnyt Kirkkohallituksen virastossa, sen eri työryhmissä, neuvottelukunnissa ja toimikunnissa merkittävästi työtä. Sen takia haluankin korostaa, että Kirkkohallituksessa aina kaikkiin lausuntoihin paneudutaan mahdollisimman perustellusti ja kun ne lausunnot on annettu, niin ne on antanut pääsääntöisesti kirkkohallituksen täysistunto, poikkeustapauksissa myöskin virastokollegio.

Kolmantena asiana haluan informoida kirkon työolobarometriä vuodelta 2005. Kirkon työntekijät ovat edelleen hyvin tyytyväisiä työhönsä ja pitävät työtään merkityksellisenä ja hyödyllisenä. Mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön ovat erittäin hyvät ja selvästi parantuneet entisestään. Myös esimiestyöskentely on kohentunut, tieto kulkee aiempaa avoimemmin ja entistä useampi kokee kirkon työpaikat tasa-arvoisiksi. Kehittämistä riittää edelleen muun muassa työpaikan sosiaalisissa suhteissa ja keskustelukulttuurissa. Nämä käyvät ilmi Kirkon alan työolobarometristä, joka on kirkkohallituksen, työturvallisuuskeskuksen ja tilastokeskuksen kanssa tehty yhteistyössä, niin kuin edellisetkin barometrit vuosilta 2001 ja 2003. Barometri vahvistaa kuvaa siitä, että työ kirkossa on itsenäistä. 92 % kirkon työntekijöistä ilmoittaa olevansa tyytyväisiä työhönsä ja vielä useampi pitää sitä merkityksellisenä ja hyödyllisenä. Kirkon työntekijät kokevat voivansa vaikuttaa niin työtehtäviensä sisältöön, työtahtiin kuin töiden jakamiseen työntekijöiden kesken enemmän kuin muissa palkansaajaryhmissä ja vaikutusmahdollisuuksien katsotaan jopa parantuneen. Koko palkansaajaväestöön verrattuna kirkon työntekijät kokevat työsuhteensa olevan myös turvatumpi. Sisällöllisesti työ mahdollistaa erittäin hyvin työntekijöiden kykyjen ja ammattitaidon käyttämisen. 60 % työntekijöistä kokee työnsä tarjoavan myös kehittymismahdollisuudet. Tyytyväisyys työnantajan tarjoamiin koulutusmahdollisuuksiin on kasvanut ja selvästi aiempaa useampi on osallistunut työnantajan kustantamaan koulutukseen. Tämä Kirkon alan työolobarometri 2005 on netissä kokonaisuudessa luettavana, mutta mielestäni tämä barometri osoittaa sen, että kirkko ja sen seurakunnat työnantajana ovat menneet huiman askeleen eteenpäin vuodesta 2000 lähtien.


Tillbaka