Inlägg



Kopponen Lauri, edustaja

Rubrik:
Lagutskottets betänkande 2/2009 om biskopsmötets framställning 1/2008 som gäller behörighet för kantorstjänst och kyrkostyrelsens framställning 5/2008 som gäller ändring av de tjänstemannarättsliga bestämmelserna i kyrkolagen, kyrkoordningen och valordningen för kyrkan

Plenum:
Tisdagen den 3 november 2009 kl. 13.00

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Käydyssä keskustelussa on tuotu esiin monenlaisia, väliin hyvinkin kriittisiä näkökantoja. Tämä on tietysti sinänsä luonnollista, sillä perinpohjainen arvioiva keskustelu on uudistuksia tehtäessä tietysti välttämättömyys. Ongelmana on kuitenkin ollut, että tässä keskustelussa käytetyt argumentit ovat laajalti olleet täysin käsiteltävään asiaan liittymättömiä, jolloin voitaneen puhua vähintään sivuraiteelle eksymisestä, jollei sitten peräti disinformaatiosta. Otan tässä esimerkinluontoisesti esiin muutaman asian tiimoilta esitetyn väitteen.

Ensimmäinen väittämä kuuluu seuraavasti: Kirkon viranhaltijoita koskevia säännöksiä ei ole valtiosääntöoikeudellisista tai muista syistä välttämätöntä tai kiire muuttaa. Ottamatta sen tarkemmin tässä yhteydessä kantaa esitetyn väitteen totuudellisuuteen, kysyn vain, että onko todella niin, että kirkon tulisi muuttaa normistoaan vasta kun siihen on ehdoton pakko, kun se on pantu selkä seinää vasten. Itse olen sillä kannalla, että vanhentunutta ja huonosti palvelevaa lainsäädäntöä on syytä tarkistaa, tietysti käytössä olevien resurssien puitteissa, mahdollisimman ripeästi. Juuri näin on asian laita käsittelyssä olevien virkamiesoikeudellisten säännösten kohdalla. Nykyinen järjestelmä on auttamatta vanhentunut, huonosti toimiva, eri työntekijäryhmät eriarvoiseen asemaan asettava ja niin edelleen.

Toinen väittämä, joka täällä on esitetty useasti. Uudistuksessa ei ole pakko jäljitellä kunnallisia viranhaltijoita koskevia säännöksiä. Tähän vastaan, että ei varmasti todellakaan ole pakko, mutta toisaalta olisi erittäin epäviisasta olla soveltuvin osin ottamatta oppia tuoreesta varsin toimivaksi osoittautuneesta säännöstöstä, joka meillä on käytettävissämme. Kolmas esille tullut väittämä, joka on ilmeisesti yksi näitä keskeisimpiä ja siihen on täällä monessa puheenvuorossa puututtu: Kirkolla voi autonomiansa perusteella olla omaa lainsäädäntöä, eikä tätä etua pidä luovuttaa pois. Tähän oma vastaukseni on, että kukaan ei ole tämän asian yhteydessä luovuttamassa autonomiaa pois. Lakivaliokunta on mietintöä valmistellessaan syvästi tiedostanut kyseisen aspektin ja nimen omaan kirkon autonomian varjelu on ollut eräänä keskeisenä tekijänä arvioitaessa ehdotettujen säädösten sisältöä, esimerkkinä nyt vaikkapa tähän kirkkohallituksen esitykseen lisätty konfirmointia koskeva vaatimus viranhaltijoiden ja eräiden työsuhteisten kohdalla. Tämä on joidenkin mielessä nostanut kauhukuvia siitä, hyväksytäänkö tällainen lisäys, mutta itse katson kyllä, että se kuuluu selkeästi kirkon autonomian piiriin. On myös syytä pitää mielessä että, kuten edustaja Sahi täällä hyvin toi julki, kirkkolakia koskevat muutosesitykset tekee tässäkin tapauksessa kirkko omista lähtökohdistaan ja autonomiaansa toteuttaen, eikä eduskunta voi tällaista esitystä muuttaa. Hylätä voi, mutta ei muuttaa.

Koska täällä on nähty monenlaisia puutoksia esityksessä, on syytä vielä palauttaa mieleen, että me emme nyt käsittele kirkkolainsäädännön kokonaisuudistusta, vaan huomattavasti rajallisempaa esitystä. Lopuksi vielä summaan muutamalla sanalla sen, mikä mielestäni on olennaista tästä asiasta päätettäessä. Sen jälkeen kun mahdolliset muutosesitykset on ratkaistu, on punnittava onko toisessa käsittelyssä päätettäväksi tuleva esitys parempi kuin tällä hetkellä voimassa oleva virkamiehiä koskeva säännöstö ja tehtävä ratkaisu sen mukaisesti. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kirkkomme ja ennen kaikkea sen työntekijät ovat ansainneet selkeästi voimassa olevaa paremman virkasäännöstön. Jos lakivaliokunnan esitys säilyy edes likimain esitetyssä muodossa, sellainen heille myös on tarjolla. Jatkossa sitten tietysti voidaan saatujen kokemusten pohjalta muuttaa säännöksiä, mutta on hyvä tiedostaa, että nyt käsillä olevassa tilanteessa vaihtoehtoja ovat ensinnäkin nykyinen järjestelmä ja toisena vaihtoehtona on lakivaliokunnan esittämä vaihtoehto mahdollisine tässä istunnossa tehtävine muutoksineen. Jos valiokunnan esitys hylätään, joudutaan tämän nykyisen, huonoksi todetun, järjestelmän kanssa elämään hamaan tulevaisuuteen, epämääräiseen tulevaisuuteen. Kannatan valiokunnan esityksen hyväksymistä. Kiitos.


Tillbaka