Puheenvuoro



Hyttinen Marjatta, edustaja

Otsikko:
Talousvaliokunnan mietintö 1/2005 kirkkohallituksen esityksestä 7/2004, joka koskee Kirkon keskusrahaston perusmaksun maksuperusteen muuttamista ja yhteisövero-osuuden jakoperusteen tarkistamista

Täysistunto:
Torstaina 12 päivänä toukokuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Kunnioitettu herra arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kirkolliskokous lähetti vuosi sitten talousvaliokunnalle nyt käsiteltävänä olevan kirkkohallituksen esityksen. Asia on ollut erittäin monipolkuinen, monimutkainen ja vaikeakin. Siksi talousvaliokunta on keskustellut asiasta useassa eri kokouksessa. Yhteisöveroa, sen jako-osuuksia, jakotapaa ja suuruutta on vuosien aikana muutettu useaan otteeseen. Ennen vuotta 1993 yritykset maksoivat yhteisöveroa suoraan kirkolle, verokanta vaihteli runsaastikin, koska se maksettiin seurakunnan kirkollisveroprosentin mukaisesti. Vuonna 1993 yhteisöverokanta tuli samaksi koko maassa. Yritykset maksavat tuloksestaan yhteisöveronsa kokonaisuudessaan valtiolle, joka pitää itsellään suurimman osan, jakaa kunnalle toiseksi suurimman osan ja kirkolle sitten vielä paljon pienemmän osuuden. On huomioitavaa, että yritykset eivät maksa veroa kirkolle, vaan valtiolle, joka sitten edelleen jakaa sen edellä kuvatulla tavalla. Tätä asiaa on usein virheellisesti esitetty. Yhteisöveron määrä on vaihdellut vuodesta 1993 25 - 29 %:n välillä, tänä vuonna osuus on 26 %. Kirkon saama osuus on vastaavasti laskenut vuoden 1993 yli 3 %:sta alimmilleen vuonna 2000 - 2001, jolloin se oli 1,63 %. Tänä vuonna kirkon osuus yhteisövero-osuudesta on 1,94 %. Vuosittain kirkon saamat yhteisöveron määrät ovat vaihdelleet runsaasti, aina 7 miljoonasta 153 milj. euroon, keskiarvon ollessa n. 90 milj. euroa. Viimeisimmän laskelman mukaan vuoden 2003 yhteisöveron osuus kirkolle oli juuri tuo 90 milj. euroa.

Edellisen kerran yhteisöverosta päätettiin kirkolliskokouksessa marraskuussa 2002. Silloin kirkolliskokous antoi lausunnon valtiovarainministeriön työryhmän työstä, jossa yhteisövero-osuutta ehdotettiin muutettavaksi lakisääteiseksi valtion avuksi. Valtionapu olisi maksettu kokonaisuudessaan kirkon keskusrahastolle ja yhteisverotuoton jako olisi ollut kirkon sisäinen asia. Tuolloin esitettiin jakoa euro/jäsen. Tuo jako olisi aiheuttanut erittäin suuria epäoikeudenmukaisuuksia useille seurakunnille. Vastauksena valtiovallalle kirkolliskokous totesi tuolloin, että valtion avustuksen olisi pitänyt olla riittävän korkea ja siihen olisi pitänyt saada täysimääräinen indeksitarkastus. Tuosta uudistuksesta ei tuolloin tullut mitään.

Pääasiallinen syy siihen, miksi tämä asia on nyt meillä käsiteltävänä, on hautaustoimilain voimaantulo. Hautaustoimilaissa todetaan, että valtio osallistuu kirkolle hautaustoimesta aiheutuneiden kulujen korvaamiseen. Lain perusteluissa todetaan edelleen, että kirkon saama yhteisövero on yksi tapa korvata kustannukset. Aikanaan, tuolloin vuonna 2002, pyrittiin laskemaan kirkon yhteiskunnallisten tehtävien aiheuttamia kustannuksia. Kirkon yhteiskunnallisiksi tehtäviksi on luokiteltu hautaustoimi, väestökirjanpito, kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kirkot, lapsi- ja nuorisotyö ja diakoniatyö. Mikäli nämä kaikki hyväksyttäisiin yhteiskunnallisiksi tehtäviksi, olisivat arvioidut kustannukset yli 270 milj. euroa. Koko ajan, kun yhteisöveroa on kirkolle maksettu, ongelmana on ollut sen epätasainen jakautuminen eri seurakuntien välille. Yhteisövero-osuus määräytyy kunnan työpaikkojen ja yritysten perusteella. Seurakuntien saamat yhteisövero-osuudet vaihtelevat aina 0 - 50 %:iin; n. 200 seurakuntaa ei saa lainkaan yhteisöveroa. Kirkolliskokous on jo aikaisemmin pyrkinyt tasaamaan tätä yhteisöverotuoton seurakuntiin saamaa epätasaisuutta avustusjärjestelmän avulla. Jo kolmen vuoden ajan on ollut käytössä progressiivinen lisämaksu. Se tarkoittaa sitä, että ne seurakunnat, joilla on suuri yhteisövero-osuus, ovat jo maksaneet keskusrahastolle ison osuuden seurakuntamaksuina. Tällä lisämaksulla, joka on ollut n. 15 milj. euroa, avustetaan noita 200 seurakuntaa.

Nyt käsiteltävänä olevassa kirkkohallituksen esityksessä pyritään siihen, että jossain määrin kaikki seurakunnat saisivat ainakin osan korvausta hautaustoimesta aiheutuvista kuluista. Esitys on periaatteessa hyvä ja siksi kannatettava. Ongelmana on jako-osuuden määrittäminen oikeudenmukaisesti, ainakin jossakin määrin. Talousvaliokunnalla on ollut käytettävissä useita taulukoita - eri seurakuntien saamista yhteisöveromääristä, hautaustoimen kokonaiskustannuksista vuosina 2003 - 2004, tietoja siitä, miten suurissa määrin kukin seurakunta kattaa yhteisöverolla hautausmenonsa. Laskelmissa seurakuntien luvut vaihtelevat erittäin runsaasti. Yhtenäistä kuvaa niistä on erittäin vaikea saada. Taulukoista selviää, että kun 80 % seurakunnista oli ilmoittanut vuoden 2004 tilinpäätöksensä, hautaustoimen ja kirkonkirjojen pidon aiheuttamat kustannukset olivat yhteensä n. 82 milj. ja vastaavasti verohallituksen ilmoituksen mukaan saivat yhteisöveroa vuonna 2004 96 milj. euroa. Tämä merkitsee sitä, että kirkon saama yhteisövero menee lähes kokonaisuudessaan hautaustoimen ja kirkonkirjojen pidon kustannuksiin.

Hyvät edustajat, nyt käsiteltävänä olevassa kirkkohallituksen esityksessä esitetään perusmaksun muuttamista siten, että perusmaksua voitaisiin periä seurakunnilta pelkästään laskennallisen kirkollisveron perusteella. Tämä merkitsee sitä, että lisämaksusta luovutaan eli maksua Kirkon keskusrahastolle ei perittäisi lainkaan yhteisövero-osuuden perusteelle. Samalla kuitenkin esitetään nykyisen 7 % enimmäismaksun nostamista 10 %:iin. Lisäksi tässä esityksessä on tavoitteena muuttaa yhteisövero-osuuden nykyistä jakoperustetta seurakuntien kesken siten, että 50 % osuudesta jaettaisiin kuten nyt ja 50 % euroa/kunnan jäsen. Mikäli tämä esitys nyt hyväksytään, merkitsee se sitä, että menettäjiä on 45 seurakuntaa, joiden menetykset ovat keskimäärin 150 000 euroa ja saajia on runsaat 370 seurakuntaa, jotka saavat keskimäärin 18 500 euroa. Kokonaistulonsiirto on 6,7 milj. euroa. Jos kuitenkin hieman tarkemmin analysoidaan ns. voittajia ja häviäjiä, voidaan todeta, että Helsinki, Espoo, Salo-Uskela, Tampere ja Oulu maksavat yhteensä, siis nämä viisi seurakuntaa, hieman vajaa 5 milj. euroa. Saajien määrät vaihtelevat 10 000 euron ja 20 000 euron välillä. Summat eivät ole suuria, mutta varmastikin useissa seurakunnissa hyvinkin merkittäviä. Turku ja Tampere käyvät kisaa keskenään ja tässä kisassa Turku saa ja Tampere menettää kohtalaisesti. Tässä muutoksessa on kuitenkin katsottava kokonaisuutta eikä yksittäisten seurakuntien useimmiten omia pienehköjä muutoksia suuntaan tai toiseen. Tosiasia kuitenkin on, että kyseessä on suuri tulonsiirto muutamalta suurelta seurakunnalta sadoille pienille seurakunnille. On muistettava, että seurakunnat ovat erilaisia, tarpeita on kaikilla, niin Helsingin ja Espoon seurakunnissa kuin pienissä, nyt yhteisövero-osuutta lisää saavilla seurakunnilla. Kaikkien tarpeet pitäisi huomioida. Lisämaksun poisjättämisellä annetaan suurille menettäjille vähäistä kompensaatiota menettämistään yhteisöverotuotoista.

Talousvaliokunta keskusteli myös mahdollisesta siirtymäajasta ja toisenlaisesta esim. 70/30 jako-osuudesta, mutta päätyi esityksen mukaiseen 50/50 jakosuhteeseen. Tällä esityksellä pyritään siihen, että seurakuntien hautatoimen kustannuksia seurakunnille voitaisiin jossain määrin siis kompensoida. Miten valtio jatkossa huomioi myös muita kirkon yhteiskunnallisia tehtäviä, jää tulevaisuuden neuvottelujen varaan. Pidän kuitenkin erittäin tärkeänä sitä, että kirkon verotusoikeus tulevaisuudessakin säilyy ja että valtiolta saatavan yhteisöveron on oltava riittävän suuri korvaamaan kirkon yhteiskunnallisten tehtävien aiheuttamat kustannukset, eivät yksinomaan hautaustoimikuluja. Tällä muutosesityksellä on tulevaisuudessa merkitystä kirkon tuloihin ja avustusjärjestelmään. Kuten jo aikaisemmin totesin niin huolimatta siitä, että kotiseurakuntani Salo-Uskela kuuluu viiden suuren menettäjän joukkoon, olen hyväksymässä esityksen. Olemme Salossa jo vuosia tienneet, että tämä joskus toteutuu ja siksi olemme siihen varautuneet emmekä ole perustaneet virkoja, vaan ainoastaan määräaikaisen viiden vuoden diakoniaprojektin, joka päättyy, kun rahat vähenevät. Ensi kuussa Salossa hyväksymme tulevaisuuden vision ja strategian vuoteen 2010, jossa on huomioitu yhteisöverotuoton voimakas vähennys. Kuten edellä totesin, tällä uudistuksella on vaikutusta kirkon avustusjärjestelmään tulevaisuudessa, asia, johon joudumme palaamaan mm. harkinnanvaraisista avustuksista keskusteltaessa. Hyvät edustajat, kuten talousvaliokunnan mietinnössä todetaan, valiokunta pitää kirkkohallituksen esitystä perusteltuna ja talousvaliokunta yhtyy lakivaliokunnan lausunnossa esitettyihin kannanottoihin.


Paluu