Puheenvuoro



Alaräisänen Timo, edustaja

Otsikko:
Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2008 sekä Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen
- Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös vuodelta 2008 (Toimintakertomus 1/2009)

Täysistunto:
Tiistaina 5 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Tässä kirkkohallituksen toimintakertomuksessa on toiminnallisen osaston keskeisenä haasteena pysynyt kirkon jäsenyys ja sen vahvistaminen. Toimintakertomuksen mukaan kirkosta eronneiden lukumäärän nouseminen jälleen edellisvuodesta haastaa kirkon kaikkia tahoja pohtimaan jäsenyyden merkitystä ja vahvistamista. Myös tässä salissa on toistuvasti esitetty huoli kirkon jäsenkehityksestä. Eilen pidetyn avajaismessun erinomaisen saarnan ja arkkipiispan pitämän avauspuheen rohkaisemana haluan pohtia tätä elintärkeää kysymystä. Kirkon perustehtävä on Jumalan sanan julistaminen sanoin ja teoin. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni ihminen pelastuu synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta Kristuksen, Jumalan pojan täydellisen pelastustyön kautta. Tästä perustehtävästä käsin kumpuavat seurakunnan erilaiset työmuodot ja toimintamallit. Kaikilla kirkon toiminnoilla tulee kuitenkin olla sama päämäärä, evankeliumin julistaminen lähellä ja kaukana. Kirkolla on hallussaan ylivertainen toivon sanoma julistettavaksi ihmisille. Sitä ei saa missään tilanteessa unohtaa. Suomen kirkossa on lähdetty tavoittelemaan jäsenistön suosiota monilla uusilla keinoilla. On kehitetty seurakuntalaisia viihdyttäviä ajan hengen mukaisia toimintamalleja. Näiden avulla halutaan houkutella ihmiset liikkeelle seurakunnan tilaisuuksiin. Sinänsä tavoite on hyvä, kunhan sitä ei tehdä Jumalan sanan julistamisen kustannuksella. Olen sitä mieltä, että seurakunnissa helposti aliarvioidaan ja jopa hävetään perinteistä Jumalan sanan julistusta ja opetusta. Sitä ei pidetä trendikkäänä. Muuttuvassa maailmassa ihminen on aina kaivannut muuttumattomia perusturvan antavia arvoja. Kirkko ja sen opetus ovat antaneet tällaiset arvot, joiden merkitys on säilynyt ihmisille samana sukupolvesta toiseen. Kirkon ei tarvitse eikä pidä alkaa mukautumaan yhteiskunnassa kulloinkin vallitseviin uudistuksiin vain sen takia, että kirkko muuten leimataan vanhanaikaiseksi, jopa taantumukselliseksi. Kirkon on uskallettava rohkeasti olla eri mieltä sellaisesta kehityksestä, joka sotii Jumalan sanan arvomaailmaa vastaan. Kirkolta odotetaan vahvaa arvojohtajuutta, kirkon on ammennettava voimansa kristillisen uskon alkulähteistä, vain siten saadaan kirkon negatiivinen jäsenkehitys pysähtymään.


Paluu